Keskeneräinen kaupunki

Etusivu / Keskeneräinen kaupunki elokuu 13, 2016

Luonnon helmaan pääseminen on Bengalurun noin 12 miljoonan asukkaan kaupungissa harvinaista herkkua. Lähitallimme hevoset ovat kaupungin liikenteeseen tottuneita ja aika maastovarmoja. Olenkin tehnyt monta leppoisaa maastontiedusteluretkeä lähikortteleihin ja viereisiin kaupunginosiin hevosen selässä. Jos ratsastaa ensin vilkkaita ja meluisia katuja pitkin kilometrin tai pari, lopulta pääsee pujahtamaan rauhallisemmille teille ja talonrakennustyömaiden taakse pikku poluille. Silloin tällöin ratsastamme läheiselle Doddabommasandra -järvelle, jonka ympärillä kiertää hiekkateitä.

Aikoinaan Bengalurun vehreässä puutarhakaupungissa oli satoja pikku järviä. Kaupunki kuitenkin laajentui hallitsemattomasti viime vuosikymmeninä. Luontoarvot jäivät kaupallisten arvojen jalkoihin. Puita ja puistoja hakattiin, teitä rakennettiin, järviä ja kanavia kuivatettiin. Sama meno jatkuu nyt ehkä jo hieman hillitymmin, mutta on johtanut vuosi vuodelta paheneviin pohjavesi- ja tulvaongelmiin. Monsuuniaikana koko kaupunki on enemmän tai vähemmän kaaoksessa, mutaiset tiet ja ojat tulvivat, vesimassat valuvat talojen pohjakerroksiin. Kaikkien jäljellä olevien järvien vesi on pahasti saastunutta. Monen niistä rannalla lojuu kasoittain rojua ja roskaa, joka estää virkistyskäytön.

Kaupungin kaavoitus ei pysy perässä, puhumattakaan, että edelle pääsisi. Joka puolelle nousee toinen toistaan korkeampia pilvenpiirtäjiä. Doddabommasandran rannoilla ei vielä pilvenpiirtäjiä näy, mutta ei asioiden laita silti tolallaan ole. Järven etelärannalle on rakennettu taloja sekä erilaisia pelti- ja pressumajoja vähän miten sattuu mutkitellen lingertäviin riveihin. Osa taloista ja lisäosista on käytännössä tehty joko täysin ilman lupaa, tai sitten lahjusten ja hämäräkytkösten siivittäminä. Tai oli… sillä viime viikolla asukaspalveluista, kaavoituksesta ja kunnallisveroista vastaava BBMP (Bruhat Bengaluru Mahanagara Palike) yksinkertaisesti suoristi mutkat rouhimalla kaivinkoneilla satoja rakennuksia ja laajennuksia nurin! Asukkaat olivat ymmällään, järkyttyneitä ja raivoissaan. Olihan heitä varoitettu talojenrepimisen uhkasta puoli vuotta sitten, mutta häätöä tai rakennusten tuhoamista ei osattu ottaa vakavasti. Perusteluna toimenpiteelle BBMP piti nimittäin tulvakanavakarttaa vuodelta 1904. Useimmat asukkaat olivat noin ikivanhoista kaupunkikaavoista taivaallisen tietämättömiä.

Vastaavia operaatiota on viimeaikoina tehty muutaman muunkin Bengalurun tulvivan pikkujärven reunamilla. Tämä kaupunki tuntuu joskus loputtomalta aikuisten palikkaleikiltä: kuoppia kaivetaan ja täytetään, rakennuksia puretaan ja rakennetaan, joka ikisessä korttelissa. Jotenkin ymmärrän revittyjen talojen asukkaiden epätoivon, sillä syyt ja seuraukset eivät ole loogisia. Pulmien kohdatessa syyttävä sormi osoittaa umpimähkään lähimmäistä uhria, joka saa olla sijaiskärsijänä. Luulen, että samantapainen ongelmavyyhti löytyy monesta muustakin vähemmän kehittyneen maan miljoonakaupungista – rakentamisen suunnittelu on toimimatonta, toimeenpano hutiloivaa ja valvonta satunnaista. Kun maan arvo kohoaa äkkiä eksponentiaalisesti, myös korruptiosta tulee helposti kiinteä osa toimintakulttuuria.

Intiassa kaiken kaikkiaan siedetään keskeneräisyyttä huomattavasti paremmin kuin Suomessa. Jotain on aina prosessissa, kehitteillä, eikä valmistumispäivää lukita. Yhä edelleen se välillä raastaa hermojani, etenkin kun korjataan jotain täällä kodissamme sisällä tai jossain ihan lähettyvillä. Meidän kotikulmillamme on rakenteilla isohko rautatien alikulku. Sen arvioitu valmistumispäivä meni kai jo reilut puolisen vuotta sitten. Nyt vihdoin viimein kaivanto ja tielinjaus on saatu valmiiksi täältä radan itäpuolelta, jossa asumme, mutta pystysuora seinä tökkää vastaan heti ratakiskojen alla. Radan yli pääsee kävellen loikkimalla. Pyörälläkin, jos jaksaa kantaa pyörää muutaman kiskoparin yli. Autolla on kierrettävä useamman kilometrin mittainen ruuhkainen ketunlenkki. Tuon työmaan viivettä selitetään paitsi pohjavesipulmalla, myös – yllätys, yllätys – maanomistuskiistoilla radan länsipuolella. Toivotaan, että hiljaa hyvä tulee!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *