Yllin kyllin auringonpaistetta

Etusivu / Yllin kyllin auringonpaistetta huhtikuu 25, 2016

Säästä puhuminen on tavallisesti aika helppoa ”small talkia”.  Bengalurussa puheenaihe on kyllä tähän vuodenaikaan hieman tylsä, sillä sää on pysytellyt kutakuinkin samana jo parisen kuukautta – aurinkoa riittää, ja päivittäiset hellelukemat pyörivät neljänkymmenen kieppeillä. Kesäkausi kestää helmikuusta touko-kesäkuulle, vähän vuodesta riippuen. Ainoa todellinen sääuutinen on tänä kesänä, että lämpöasteita on jatkuvasti muutaman asteen keskivertovuotta enemmän.

Talvi- ja kesäpukeutuminen eivät täällä juuri eroa toisistaan: miehet pääsääntöisesti käyttävät kauluspaitoja ja pitkiä, suoria housuja tai farkkuja, osa fyysistä työtä tekevistä lantiolle kietaistua puuvillavaatetta. Naisilla on yllään sari, tunika-housuyhdistelmä tai nilkkoihin ulottuva mekko. Lyhyitä hameita tai sortseja ei juuri katukuvassa näy, paitsi ihan pikkulapsilla. Viileimpinä aikoina tarvitaan ehkä ohuehko neule lämmikkeeksi. Sandaalit toimivat jalkineina vuoden ympäri. Paljaana auringonpaisteessa olevaan ihoon tarttuu kestorusketus kalpeanaamallekin. Kaikki kenelle se on mahdollista, pysyttelevät sisätiloissa, tai vähintäänkin hakeutuvat varjoon iltapäivän paahtavimpina hetkinä. Ultraviolettisäteily on kaiketi onneksi vähäisempää täällä kuin napa-alueilla. Vaikka välttelisi aurinkoa, kesäisessä Bengalurussa saattaa silti saada mahtavat ”aurinkoraidat”, sillä päivänpaistetta riittää nyt aamusta iltaan.

Täällä edelleen ihaillaan länsimaista ulkonäköä: sinisiä silmiä, ruskeaa tukkaa ja vaaleaa ihoa. Noin nyrkkisääntönä Intian pohjoisosista kotoisin olevien iho on luontaisesti hieman vaaleampi kuin etelän asukkaiden. Siinä, missä suomalaiset haluavat ruskettua ja harrastavat suoranaista auringonpalvontaa aina, kun se on mahdollista, Intiassa aivan toinen meininki. Kasvohoitoja tarjotaan vaalennuksella tai ilman. Kaupoista löytyy vahvoilla suojakertoimilla varustettuja aurinkovoiteita, ja vaalentavia ihonhoitotuotteita. En ole oikein vakavissani tutkinut valikoimia, mitä kaikkea vaalentavaa täältä löytyisikään. Viimemmäksi, kun sieppasin nopeasti puolisummassa ruokaostosten lomassa lähikaupan hyllyltä deodoranttipullon, huomasin kotona, että sehän oli kuin olikin myös vaalentavaa. Huvittuneena mietin, uskallankohan sitä käyttää, etten huomaamattani muutu kalmankalpeaksi.

Aurinko armas on ihana, kun siitä saa nauttia sopivasti – ei liikaa eikä liian vähän. Moni muu minun lisäkseni odottaa nyt vuorostaan kyllä jo virkistävää ja viilentävää sadetta. Helle uuvuttaa, ja kuivaa tomua leijailee joka paikassa. Aurinkoa on saatu yllin kyllin, nyt luonto kaipaa jo vettä. Niin myös me ihmiset.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *