Uskonnollisuus arjessa

Etusivu / Uskonnollisuus arjessa lokakuu 8, 2015

Uskonnollisuus vaikuttaa paljon intialaisten jokapäiväiseen elämään. Hindulaisuus on tavallisinta, mutta täällä Bengalurussa on myös muslimeita, kristittyjä, buddhalaisia, sikhejä ja monia pienempiä uskonnollisia alaryhmittymiä.

Hindujumalille pyhitetyt temppelit ovat hyvin olennainen osa kaupunkikuvaa. Rakastetuimmat jumalat ovat norsupäinen Ganesha, apinajumala Hanuman ja lehmäjumala Nandi. Ihmisen hahmoisia ovat muiden muassa luovuuden ja tuhon jumala Shiva, elämää ylläpitävä Vishnu ja hänen puolisonsa Laksmi. Kokonaisuuden ymmärtämistä mutkistaa, että jumalilla on monta inkarnaatiota, ilmiasua. Esimerkiksi ihonväriltään sininen Krishna on yksi Vishnun inkarnaatioista. Jumaliin liittyy useita tarinoita ja selityksiä. Itse tunnen lähinnä vain joitakin, jotka tulevat tutuksi monien täällä vietettävien hindu-juhlapyhien kautta. Hindu-juhlat kestävät päiväkausia, ja niitä vietetään luonnollisesti kodeissa, mutta ne näkyvät ja kuuluvat myös ulkona kaduilla. Useat perinteiset intialaiset etunimet liittyvät joko jumaliin, tai jumalien palvontamenoihin. Hindulaisuuteen törmää kyllä täällä niin kalenterissa, ruokailutottumuksissa kuin politiikassakin.

Moskeijoita on myös paljon. Tyynellä säällä meille kantautuu viidesti päivässä rukouskutsu minareetista läheisen järven takaa. Anivarhaisen aamun rukoushuuto tosin tavallisimmin hautautuu kulkukoirien äänekkääseen ulvontaan ja haukkuun – kumpaankaan enää nykyisin harvemmin havahdun, päivällä puolestaan liikenteen melu hurisee ylimpänä. Muslimeitahan ei kaupunkikuvasta mitenkään erityisesti muuten erota, mutta jotkut naiset käyttävät huivia tai mustaa, kasvotkin peittävää niqabia ja osa muslimimiehistä virkattua, pyöreää päähinettä. Useimmat muslimit pukeutuvat täällä ihan tavallisesti, mutta pyrkivät elämään koraanin opetusten mukaisesti. Useiden heistä kotikieli on urdu. Monesti henkilön muslimitaustan voi tunnistaa etu- tai sukunimestä.

Kristinuskoisista valtaosa täällä kuuluu edesmenneen äiti Teresan tapaan katoliseen kirkkoon. Bengalurun suurin ja kaunein kirkkorakennus on katolinen Sant Mary´s Basilica.  Täällä on myös useita luterilaisia, protestanttisia ja babtistikirkkoja. Kristityt vanhemmat antavat monesti lapsilleen raamatullisen nimen. Kristinusko on sekin monessa kohtaa sekoittunut paikallisiin perinteisiin. Esimerkiksi meitä lähinnä olevan pienen kirkon portaita koristaa värikäs liiduilla piirretty ja usein myös kukilla koristeltu chakra-kuvio – päättymätön energiakuvio, joka alun perin tulee hindulaisuudesta.

Sikhimiehet käyttävät turbaania. He eivät leikkaa hiuksiaan eivätkä partaansa. Jainalaiset uskovat jälleensyntymään. He eivät halua vahingoittaa elämää, eivätkä sen vuoksi syö mitään eläinkunnan tuotteita eivätkä edes sipulia, joiden juuret tunkeutuvat syvälle maahan. Uskonnolliset munkit käyttävät kukin yhteisönsä sääntöjen mukaista kaapua ja maalaavat otsaansa oman uskontokuntansa mukaisen merkin. Maallistuneempia eri uskontojen edustajia ei millään tavoin erota kaduilla kulkiessaan täälläkään.

Valtion koulut eivät periaatteessa ole uskonnollisia, mutta kuitenkin voimakkaasti hindulaisen perinteen mukaisia. Uskonnollisia kouluja on, mutta sen huomaa heti koulun nimestä. Kansainvälisissä kouluissa ei ole tunnustuksellista uskonnon opetusta. Omien lastemme koulun kautta tutuksi tulleeseen ystäväpiiriin kuuluu monenlaista aatesuuntausta edustavia – ystävyyssuhteet yli rajojen lienevät paras tapa hälventää ennakkoluuloja ja rasismia, niin ainakin toivon.

Erilaisten uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtäminen on tärkeää, mutta välillä jännitteet ovat valtavia. Intiaa kuohuttaa hiljattain muslimien Bakr Eid –juhlan aattona Delhin lähettyvillä tapahtunut uskonnollinen kunniamurha, jossa onneton tapahtumaketju kulminoitui ruokaan: muslimimiehen huhuttiin kätkeneen salaa tapetun naudan lihaa pihalleen. Raivostuneet hindut potkivat miehen kuoliaaksi ja pahoinpitelivät vakavasti hänen 22-vuotiaan poikansa. Näin väkivaltainen käytös on ollut hyvin vierasta yleisesti elämää kunnioittaville ja moniarvoisuuden hyväksyville hindulaisille.

Itse ajattelen, että arkinen uskonnollisuus kauneimmillaan Intiassakin on yksittäisen ihmisen tai yhteisön luottamusta ylempään voimaan. Se antaa ihmiselle mielenrauhaa ja tulevaisuuden uskoa. Rakentava uskonnollisuus voi perustua vankkoihin perinteisiin, mutta silti auttaa paitsi hyväksymään erilaisuutta, myös velvoittaa huolehtimaan lähimmäisestä. Uskontoa ei pitäisi koskaan käyttää tekosyynä minkäänlaiseen henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan. Pahuus on ihmisten itsensä sallimaa ja luomaa, uskonto ei käy keppihevoseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *