Saa minua toki akaksi sanoa

Etusivu / Saa minua toki akaksi sanoa kesäkuu 26, 2015

Olen nykyään parisen kertaa viikossa ”akka”. Se ei suinkaan ole pahasti sanottu, vaikka niin voisi luulla – sen sijaan se on aivan erityinen, kauniskin puhuttelunimi. Täkäläisellä kannadan kielellä akka nimittäin tarkoittaa isosiskoa. Se on myös kunnioittava tapa puhutella naispuolisia opettajia ja avustajia kouluissa. Miesopettajia puolestaan puhutellaan nimellä ”anna”, isoveli. Akaksi puhuttelu hymyilytti aluksi kovastikin, mutta tuntuu se vieläkin hyvän mielen kutsumanimeltä.

Käyn vapaaehtoistyössä englanninkielisessä koulussa, joka on suunnattu hyvin vähätuloisten lasten perheille. Aika monilla näistä koululaisista on vain yksi huoltaja, osa oppilaista tulee orpokodeista. Tässä koulussa halutaan erityisesti tukea potentiaalisia koulupudokkaita. Koululaisille tarjotaan paitsi koulukuljetus ja opetusta, myös kolme päivittäistä ateriaa sekä perusterveydenhuolto. Koulumenestystä ja läsnäoloa seurataan systemaattisesti, ja lapsia koetetaan kannustaa opiskelemaan vähintäänkin täydet 10 yleissivistävää luokkaa, mahdollisuuksien mukaan myös jatko-opintoja. Koulun sosiaalityöntekijät tekevät kotikäyntejä, sillä vanhemmat eivät pysty yksin tukemaan lapsiaan koulutiellä, vaikka tahtoisivatkin. Monet näiden lasten vanhemmista ovat lukutaidottomia, eivätkä läheskään kaikki osaa englantia. Koulussa kaikkia lapsia kohdellaan tasaveroisesti uskontoon, kastiin tai syntyperään katsomatta.

Koulu on yksi Parikrma- säätiön ylläpitämistä oppimiskeskuksista. Se saa rahoituksensa yksittäisiltä lahjoittajilta ja yrityssponsoreilta. Säätiön ideana on tarjota korkeatasoista opetusta ja totuttaa lapset säännölliseen, vastuulliseen ja nousujohteiseen koulunkäyntiin. Sitä kautta toivotaan heille valoisia tulevaisuuden näkymiä. Opetuskielenä on englanti, sillä Bengalurun kaltaisessa kansainvälisen teknologian kaupungissa englannin kielen taitaminen on aivan keskeinen työelämätaito.

Koulun toimintapuitteet ovat vaatimattomat ja budjetti tiukka: opetusryhmissä on kolmisenkymmentä lasta. Alaluokkalaiset istuvat lattialla ja työskentelevät ryhmissä yhteisen pöydän ääressä. Hiukan vanhemmat istuvat pitkien pirtinpenkkiä muistuttavien pöytien takana riveissä. Koko viidensadan oppilaan koulusta löytyy yksi videotykki. Tavallisimmin tunneilla opettaja kirjoittaa liitutaululle ja lapset jäljentävät sieltä tärkeimmät asiat vihkoihinsa. Kännyköiden räplääminen ei ole ongelma, sillä harva tässä koulussa sellaista omistaa. Kaikki lapset eivät voi juuri viedä edes kirjojakaan kotiin lainaksi. Jos kotina on pressu- tai peltimaja, heillä ei yksinkertaisesti ole paikkaa, missä kirjat säilyisivät ehjinä ja kuivina varsinkaan näin monsuunikaudella.

Intialaiseen tapaan tässäkin koulussa käytetään univormua. Oppilaat ovat aivan tavallisia tyttöjä ja poikia niin kuin kaikkialla maailmassa, toki mielestäni ihmeen kauniita ja suloisen suklaasilmäisiä. Joukosta löytyy lahjakkaita ja keskivertoja lapsia, joillakin on oppimisvaikeuksia. Toiset ovat rauhallisia, toiset vilkkaita, osa vikkeliä ja osa kömpelöitä. Hyvät tavat ovat koulussa kunniassaan, mutta selvää on, että välillä luokassa volyymit nousevat. Opettajalla saa olla rautainen tilannetaju, että ison ryhmän työrauha ja toisaalta myös oppimisen ilo säilyvät. Pienempien oppilaiden tunneilla lauletaan ja loruillaan, välillä noustaan ylös oikomaan puutuneita käsiä ja jalkoja. Koulussa on onneksi pieni hiekkapohjainen sisäpiha, missä oppilaat saavat juoksennella ja leikkiä tauoilla. Pihaa käytetään myös aamunavaus- ja juhlatilana. Silloin oppilaat istuvat paljaalla hiekalla risti-istunnassa, siisteissä jonoissa.

Vaikka oppilaat ovat hyvinkin opinhaluisia ja vähään tyytyväisiä, kaikki eivät pysy ison ryhmän opetusrytmin mukana. Omana roolinani on ollut lähinnä tukea koulun erityisoppilaita. Istuskelen ”hitaiden oppijoiden” vieressä kertaamassa opettajan antamia ohjeita. Joskus työskentelen yksittäisten oppilaiden kanssa toisaalla, rauhallisemmassa tilassa. Laadin helpotettuja opetusmateriaaleja tai ihan mitä milloinkin suunnittelemme yhteistyössä luokanopettajien kanssa, työstä ei koulussa ole pulaa.

Jos tämän luettuasi kiinnostuit tietämään koulusta lisää, niin vilkaise vielä myös PARIKRMA -SÄÄTIÖN nettisivuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *