Roskapuhetta

Etusivu / Roskapuhetta helmikuu 23, 2015

Välillä mietin, millainen tämä maa ja kaupunki mahtaisi olla ilman loputtomia tienvarsien roska- ja törkykasoja. Epäkohtia jäisi varmasti jäljelle, mutta ainakin kauniit asuin- ja temppelirakennukset ja puistot pääsisivät oikeuksiinsa, ja tarttuvia tauteja olisi vähemmän. Sitähän karaistuu melkein mihin vain, mutta viimeksi tänä aamuna roskan ja saastan näkemisestä tuli tosi surullinen olo. Kävelin muutaman sadan metrin päähän ruokaostoksille. Suorin reitti kulkee rakentamattoman tontin läpi, jonne on kertynyt kunnon kaatopaikkakasa. Siellä katse bongaa tahtomattaankin muovipusseja, pakkauksia, juomatetroja, lasipulloja, kookospähkinöiden kuoria, hedelmien jätteitä, vaatteen riekaleita… Koko komeuden päällä oli kulkukoira kaikkea tuota moskaa pöyhimässä, ja vähän kauempana vilisti paksu rotta. Lempeästä ja lämpimästä säästä huolimatta en kulje tuota polkua sandaaleissa.

Jätekasoja on täällä kaikkialla pitkin tien varsia. On valitettavan yleinen käytäntö tömäyttää roskat sikin sokin ihan minne sattuu. Koirat, lehmät ja rotat suorittavat satunnaista biojätteen kierrätystä. Välillä joku vähävarainen ihminen penkoo kasoja toivoen löytävänsä jotakin rahanarvoista. Jätteissä muhii varsinainen bakteeripommi, ja orgaaninen jäte myös helposti haisee tässä helteessä. Roskakasoja poltetaan, ja tyynellä säällä ilkeä savun haju jää leijailemaan ympäristöön pitkäksi ajaksi. Järjestelmällistä, ammattimaista jätteen käsittelyäkin Bengalurussa on, mutta aivan riittämättömästi tämän hurjaa vauhtia kasvavan metropolin tarpeisiin. Uusia asuin- ja toimistoalueita rakennetaan kaikkialla. Kokonaisia kaupunginosia nousee ennen kuin alueen liikenne, vesi- ja jätehuolto on ehditty edes suunnitella kunnolla.

Yksityisiä pihoja pidetään täällä monesti erittäin hyvässä kunnossa, ja kontrasti verrattuna yleisiin kadunvarsiin on räikeä. Esimerkiksi oman yhtiömme puutarha on pikku paratiisi millintarkasti huoliteltuine nurmikoineen ja suihkulähteineen: pensaita ja ruohikoita hoidetaan päivittäin puutarhasaksilla ja reunuskantteja viimeistellään käsitaltalla. Jokainen kuiva puunlehtikin lakaistaan pois. Heti portin takaa kadulla alkaakin sitten törkyvyöhyke. Tänä aamuna roskan lisäksi raja-aidan vierustalla lojui yliajettu, osittain litistynyt rotta. Ehkäpä jossain vaiheessa siitä joku lukemattomista kulkukoirista sen nappasi suuhunsa. Tarkennukseksi kerron, että kaupunginosamme ei suinkaan ole kurjimmasta päästä.

Vaikka Bengalurun mittava jäteongelma on tiedostettu, sen ratkaiseminen on visainen pulma. Roskasta on kuitenkin alettu puhua ja kovasti yritetään siirtyä sanoista tekoihin. Vuoden alusta isoille taloyhtiöille määrättiin biojätteen lajittelupakko. Omassa yhtiössämme kerätään erikseen muu jäte ja ”märkä”, orgaaninen jäte, joka jauhetaan tahnaksi ja kuljetetaan edelleen kompostoitavaksi. Alkukankeuden jälkeen homma näyttää toimivan. Ei roskien lakaiseminen omalta tontilta vielä riitä, jos halutaan kehittää yhteistä asuinkaupunkia. Koko toimintaketju pitää katsoa loppuun saakka. Intian roska- ja ympäristöongelma kokonaisuudessaan on masentavaa mietittävää, mutta toivottavasti vähän kerrallaan edistytään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *