Noin viikon lehmäuutiset

Etusivu / Noin viikon lehmäuutiset kesäkuu 28, 2016

Lehmät ja Intia – nehän kuuluvat ihan olennaisesti yhteen. Tuskin kuluu päivääkään, etteikö täällä miljoonakaupungissakin lehmiä kohtaisi kaduilla kävelemässä. Jättimäiset, harmaat, käyräsarviset vesipuhvelit ovat myös tavallisia. Nuo sorkkaeläimet saavat rauhassa kulkea, missä haluavat, syödä ja juoda mitä sattuvat löytämään. Autot, riksat, skootterit ja muut kadulla kulkijat väistävät niitä kiltisti.  Yleensä lehmät ovat myös kilttejä, kunhan niiden rauhaa kunnioitetaan. Lehmän kiusaamista tai vahingoittamista pidetään erittäin moraalittomana tekona. Paitsi, että lehmä on hinduille jumalolento, siitä lypsettävä maito on merkittävä proteiinin lähde ravinnossa. Illan hämärtyessä lehmät lönköttävät kiltin määrätietoisesti ja omatoimisesti teitä pitkin jonoissa koteihinsa. Läheskään kaikista kodeista ei löydy jääkaappia. Silloin oman lehmän maitotilkkanen tuoreeltaan suoraan ”säilytysastiasta” on kullanarvoinen aarre.

Lehmistä ja naudoista täällä puhutaan ja uutisoidaan koko ajan. Useimmiten uutiset liittyvät naudanlihan syönti- tai myyntirajoituksiin, mutta tänä aamuna hieraisin silmiäni, kun luin artikkelin toisestakin lehmän kullanarvoisesta eritteestä: Intian luoteisen osavaltion, Gujaratin tutkijat olivat löytäneet pitkäsarvisen Gir-lehmän virtsasta kultajäänteitä. Tällainen läpimurto oli tehty Junagadh Agricultural University JAU:ssa nelivuotisen intensiivisen tutkimusjakson jälkeen. Tuona aikana oli tutkittu 400 Gir-lehmän virtsanäytettä. Tutkijat olivat eniten innoissaan tuloksen mahdollisista lääketieteellisistä sovelluksista. Vastaavia löydöksiä ei kuulemma ole havaittu esimerkiksi kamelin tai vuohen virtsasta, vaikka niitäkin oli tutkittu. Kultaa virtsaavaan lehmään minun on kyllä vaikea suhtautua vakavasti, vaikka kuinka kunnioittaisin paikallisten ihmisten elämää ja kulttuuria. Me eurooppalaiset, ja erityisesti suomalaiset olemme niin käytännöllisiä ja järkeviä, että yliluonnollisilta kuulostavat jutut tuntuvat epäilyttäviltä. Tässä uutisessa mielenkiintoista oli, että Gujarat sattuu olemaan yksi niistä osavaltioista, joissa on täydellinen lehmien, nautojen, härkien ja vasikoiden teurastuskielto. Mahdollisia teuraseläinkuljetuksia valvotaan siellä tarkasti, ja laittomista kuljetuksista voidaan langettaa maksimissaan seitsemän vuoden vankilarangaistus. Jään nyt kuitenkin innolla odottamaan jatkotutkimuksia.

Jotta tulisi tällä kertaa kerrottua tuoreimmat ”Noin viikon lehmäuutiset”, kerron vielä reportaasin viime viikonlopun maastoratsastusreissultani, sillä tämäkin uutinen liittyy nautoihin. Lähimmällä hevostallillani tuo maastoileminen tarkoittaa käytännössä sitä, että puistoalueelle päästäksemme meidän on kuljettava ensin monta kilometriä vilkkaita teitä pitkin. Noille reissuille lähdemme aamuvarhain, sillä paluumatkalla liikenne on jo joka tapauksessa mahdoton. Hevoset ovat onneksi kaikenlaisiin ohi hurahteleviin kulkuneuvoihin ja katukoiriin tottuneita. Tööttääminen tai esimerkiksi junan pilli harvoin niitä järkyttävät. Edellisellä maastoreissullamme suurin vastus oli sonni, joka oli päättänyt vartioida yhtä tienristeystä. Muuten sonni ei ehkä olisi meihin kiinnittänyt huomiota, mutta vilkkaan liikenteen takia jouduimme ensin odottamaan sopivaa väliä ja sitten ylittämään risteyksen reippaassa ravissa. Sonni lähti ryntäämään perään. Hevoset eivät siitäkään kovin hätkähtäneet – hyvä jos edes tajusivat, mitä tapahtui. Mutta minulle tuo hullunkurisinta, mitä ikinä muistan hevosen selässä kokeneeni. Nauroin katketakseni ja ajattelin, että tässäpä olisi ollut oivallinen stuntti filmiin ”Seitsemän veljestä hiidenkivellä Intiassa”. Tarttuisikohan joku ennakkoluuloton tuotantoyhtiö tähän ideaan?

Katrina Bengalurusta kiittää ja kuittaa, lähtee nyt pakkaamaan matkalaukkujaan Suomen lomareissua varten. Tavataan taas elokuussa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *