Kulttuuria skootterilla

Etusivu / Kulttuuria skootterilla kesäkuu 21, 2015

Tänään oli taas hyvä päivä. Kirjastoskootteri toi minulle luettavaksi Gandhin elämäkerran ja toisen enemmän tai vähemmän summassa valitsemani kirjan. Lukeminen on ollut yksi elämänmittaisista harrastuksistani – ihmekö tuo, sillä monet lapsuuteni muistot liittyvät kirjastoon ja kirjastoautoon, opettajaisäni mukana sain usein lähteä kouluunkin kuunteluoppilaaksi jo ennen kouluikää. Minusta on edelleen mukavinta lukea ihan perinteisiä, paperille painettuja kirjoja, vaikka eletäänkin jo sähköisten kirjojen aikaa. Bengalurun kaupoista löytyy englanninkielisiä kirjoja, mutta ne eivät kuitenkaan ole mitenkään erityisen edullisia. Ei tunnu kovin järkevältä muutenkaan ostaa kirjoja omaksi aina yhtä lukukertaa varten, luen niitä sen verran paljon. Julkinen kirjastopalvelu ei täällä näytä toimivan. Siksi olen kohtuuhintaisen yksityisen kirjastopalvelun uskollinen asiakas.

Bengalurun liikenne on kaoottinen ja tukkoinen. Henkilöautot, riksa-autot, moottoripyörät, mopot ja lehmät saavat aikaan ihan riittävästi sekamelskaa ja tungosta kaduille. Raskaimmat ajoneuvot eivät siksi edes saa liikkua kaupungin teillä päiväsaikaan. Kirjojen kuljettaminen ketterällä skootterikyydillä onkin toimiva ratkaisu. Kirjaston verkkosivuilla voin selata kirjatarjontaa ja samalla seurailla toisten lukijoiden suosituksia kustakin kirjasta, omien lainakirjojen tilaaminen onnistuu yhdellä napinpainalluksella. Intiassa kun olen, siihen on kuitenkin suostuttava, että toimitusajat ovat varsin väljät – muutaman päivän haarukassa. Kirjaston skootterikuskit onneksi tekevät varmistussoiton ”intialaiset 15 minuuttia” ennen ovelle saapumistaan ja jos soittaja vain sattuu osaamaan englantia, ongelmia ei ole.

Bengaluru on yllättänyt minut monessa suhteessa. Yksi erikoisuus on ollut tuo kaikenlaisten palveluiden tuominen kotiin. Kyllähän Suomessakin voi saada kotiovelle postipaketteja, elintarvikkeita tai vaikkapa pizzaa – niin täälläkin. Mutta hassulta tuntuu, kun ovikelloani rimpauttaa esimerkiksi kampaaja, tai eläinlääkäri salkkuineen, kerran kuussa myös tilaamani sanomalehden maksun perijä. Niin, myös roskakorit jätän täällä aamuisin oven taakse kerrostalon rappuun tyhjennettäviksi ja jos en muista niitä sinne laittaa, roskankerääjät kyllä noutavat ne vaikka sisältä asunnostamme, jos satumme olemaan kotona keräilykierroksen aikana. Juomavettä meille tuodaan sisälle keittiöön saakka parinkymmenen litran jättipulloissa. Aika monessa asunnossa täällä käy aamuisin myös tuoreen maidon toimittaja.

Skootterilla täällä Bengalurussa kulkee kirjakulttuuritarjonnan lisäksi siis suurin piirtein kaikki muukin: ihmiset, elävät kanat, elintarvikkeet, rakennustarvikkeet, jättitv:t ja muut isotkin elektroniikkatuotteet. Suurin esine, jonka olen nähnyt skootterin kyydissä kuljetettuna, oli kokonainen kuuden hengen pöytä valmiiksi koottuna. Melkoista akrobatiaa! Kun tilasin uudet kangaspäällysteet sohviimme, arvelin, että verhoilija tulee pingottamaan liikkeessä valitsemani kankaat tänne kotiin paikan päälle. Hämmästykseni oli suuri, kun liikkeen kaksi herraa saapuivat kyllä kotiin, mutta nappasivatkin sohvien paksut ja painavat pohjan istuinosat mukaansa. Kehuivat, että kyllä ne skootterissa hyvin saadaan kulkemaan. Varmuuden vuoksi kävimme kuitenkin työn valmistuttua hakemassa itse sohvien vaaleahkoksi verhoillut istuinosat takaisin kotiin autolla.

Täällä Bengalurussa elämisessä on monet hyvät puolensa. Tuon kaiken kotiin saakka palvelemisenkin voi ottaa vaikka jonkinlaisena luksuksena. Aivan rehellisesti sanottuna pieni katkos tähän aavistuksen verran merkilliseen arkeen tuntuu nyt silti ihmeen hyvältä ajatukselta: tiedossa on muutaman viikon kesäloma Koto-Suomessa, jossa kaikki toimii – ajallaan ja täsmällisesti, vaikkakin pitkälti itsepalveluperiaatteella. Miten ylellistä onkaan, että voin sitten vaikka ihan itse hypätä skootterin selkään. Voin huristella sillä liikennesääntöjä noudattavien kulkuneuvojen seassa väljiä, hyvin hoidettuja teitä pitkin, ehkä ainuttakaan torventörähdystä kuulematta! Ei tarvitse edes väistellä härkiä, lehmiä eikä lehmänkakkaroita. Kukaties kulkureittini vie kirjaston hyllyjenkin ääreen, hypistelemään kirjankansia omin käsin. Siitä haaveillessa teen tällä välin skootterikirjaston Gandhi-kirjan mukana aikamatkan vuosikymmenien takaiseen Intian siirtomaavalta-aikaan.

2 kommenttia aiheesta “Kulttuuria skootterilla”

  1. JK sanoo:

    Moi! Itsekin juuri Bangaloreen muuttaneena kysyisin, että minkä niminen tuo kirjastopalvelu on? En verkosta onnistunut löytämään tietoa. Kiitos!

    1. Katrina sanoo:

      Tervetuloa tänne 🙂 Luulen, että kirjastopalveluita on moniakin, mutta minun käyttämäni löydät googlaamalla justbooks. Mukavia lukuhetkiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *