Kaikki ei ole, miltä näyttää

Etusivu / Kaikki ei ole, miltä näyttää maaliskuu 19, 2016

Keltainen auringonkehrä kipuaa taas ylös taivaalle, paahde on tähän aikaan vuodesta kuuma jo aikaisin aamulla. Kuuma kesä saattaa kuulemma tietää runsasta mangosatoa. Nyt on paitsi kuumaa, myös hyvin kuivaa. Toukokuulla ennen varsinaisen monsuunikauden alkua pienet sadekuurot yleistyvät, ja niitä kutsutaankin täällä mangosateiksi. Bengalurun sää on oikukas, ja sääilmiöt voivat olla täällä hyvin paikallisia. Taivaalle katselemalla ei kovin hyvin pysty tulevan päivän säätä ennustamaan. Täällä ei sää, eivätkä monet muutkaan asiat aina ole niin kuin ne äkkiseltään näyttäisivät.

Toisinaan melkein kadehdin peri-intialaista asennetta suhtautua kaikenlaisiin yllätyksiin aika tyynesti, myös viivytyksiin ja vastoinkäymisiin. Omaa mielenrauhaani on täällä kotona viime aikoina koetellut jääkaappi-pakastin, joka rikkoutui jo toista kuukautta sitten. Nyt yhteensä kymmenen asentajakäynnin jälkeen jääkaapin toiminta on kohtuullisella tasolla, mutta pakastinta vieläkin tohtoroidaan. Suomalaisittain olen ajatellut, että sähkölaite joko toimii tai ei toimi. Ei se kuitenkaan noin suoraviivaista ole, asummehan Intiassa. Asentaja jo hyrisi tyytyväisyydestä, kun jääpalat jäätyivät ja lämpötila putosi sentään nollan alapuolelle. Intialaisia eivät ihan pienet ongelmat hetkauta. Johtuneeko varjopuolena siitä sitten, että moniin epäkohtiin tartutaan toivottoman hitaasti ja tehottomasti?

Viime aikoina täällä on uutisoitu ruokaväärennöksistä. Se on Intiassa iso vitsaus kuten elintarvikehygienian ongelmat yleisestikin. Pakkausten perusteella ei voi olla ihan varma, mitä sisältä löytyy. Kauaa ei ole kulunut Intian Maggi-nuudeleihin liittyvästä ruokakohusta: niistä löytyi pistokokeissa raja-arvot ylittävä määrä raskasmetalleja ja nuudelit olivat myyntikiellossa. Nyttemmin myyntikielto on purettu, mutta täällä on parempi minimoida muu kuin tuoreista ja raikkaista raaka-aineista paikan päällä valmistettu ruoka, siksi minullekin tuo jääkaappi-pakastin olisi niin tärkeä. Joskus on pakko tehdä moraalisia kompromisseja kuten maidon osalta. Ostan monessa elintarvikeskandaalissa ryvettyneen Nestlen iskukuumennettua maitoa, koska sitä voi käyttää sellaisenaan, kiehauttamatta, toisin kuin täällä yleisemmin käytettävää paikallisten meijereiden ”pussimaitoa”. Vaihtoehtoja on vähän, sillä kuluttaja on puun ja kuoren välissä – Food Safety and Standards Authority of India (FSSAI):n vuoden 2011 raportin mukaan 68% Intiassa myytävästä maidosta on väärennettyä. Karnatakassa kelvottoman maidon osuus on arviolta 22%. Maitoa jatketaan vedellä, ruokaöljyllä, maalivärillä, urealla ja ties millä. Kaikenlaisen irtomaidon kierrän kaukaa. Ruuan laadun testimenetelmiä onneksi kehitetään, esimerkiksi tuohon maidon koostumuksen tarkastamiseen on tekeillä muutaman sekunnin pikatesti.

Laadun suhteen täällä voi usein yllättyä positiivisestikin. Esimerkiksi hyvä hammaslääkärin tai lääkärin vastaanotto voi sijaita varsin vaatimattomalla kadunpätkällä. Kadulta sisään astuessa saa katsella varpaisiinsa, ettei kompastu roskaan ja töröttäviin laattoihin tai humpsahda syvälle ojan pohjalle kokonaan puuttuvan kiveyksen kohdalla. Silti rakennuksen sisällä voi olla tasokas, puhdas ja viihtyisä pikku klinikka. Apteekit taas ovat tavallisimmin pieniä, pölyisiä kadunvarsikioskeja. Päänsärkylääkettä, kurkkupastilleja ja monenlaisia luontaistuotteita saa ilman reseptiä ja niitä yleensä hyllyiltä löytyykin. Reseptilääkettä varten lääkäri kirjoittaa lääkemääräyksen paperilappuselle tai muistikirjan lehdelle ja joskus lääkettä joutuu metsästämään monesta kojusta ennen kuin tärppää. Jos lääkkeitä tarvitsemme, koetamme suosia muutamaa isompaa ja siistimpää, samalla kylläkin myös kalliimpaa myymälää. Kojun tai lääkekaupan myyjä leikkaa määräyksen mukaan pillerin kerrallaan irti isoista lääkeliuskoista. Alkuperäispakkausta tai kirjallisia käyttöohjeita ei mukaansa saa, saati mitään mahdollisten sivuoireiden luetteloa. Lääkärin suulliset ohjeet kannattaa siis painaa mieleensä hyvin. Kaikista tähän saakka sairastetuista pienehköistä jutuista on onneksi parannuttu asianmukaisesti – lääkkeet ovat kai olleet lääkärin reseptin mukaisia ja aitoja.

Monesti asiat, joka minusta ovat suorastaan pöyristyttäviä, eivät ollenkaan näyttäydy samalla tavoin epäkohtina paikallisille. Kyllä minullakin on peiliin katsomista. Ei nimittäin ole reilua verrata tätä suurta ja kaoottista Intiaa jälkiteolliseen ja järjestäytyneeseen Suomeen. Minunkin on vain opittava aikaisempaa paremmin erottamaan, mistä asioista oikeasti kannattaa huolestua ja mitkä taas on kohdattava niin kuin ne täällä eteen tulevat.

6 kommenttia aiheesta “Kaikki ei ole, miltä näyttää”

  1. sim sanoo:

    Uh, se että niinkin perusasiaa kuin ruoan ravinnoksi kelpaavuutta joutuu epäilemään on takuulla melko rasittavaa. En tiedä riittäisikö itsellä hermoja siihen – tekisi mieli pistää joku oma pikku labra pystyyn tavallisimpien väärennösten tunnistamiseen 😉

  2. Katrina sanoo:

    Kiitos kommentistasi 🙂 Kyllä täällä kuitenkin pystyy melko normaalisti elämään, kun käyttää maalaisjärkeä. Kuorittavat vihannekset ja hedelmät ovat oikeinkin hyviä, ja jos käytetään kuorimatta vaikkapa tomaatteja, ne voi huuhtoa huolellisesti hyvällä vedellä. Jotkut käyttävät suolaa huuhteluveteen, en tosin tiedä onko sillä isompaa merkitystä. Juomaveden kanssa kannattaa kaikkien olla tarkkana. Lihansyönti on kyllä vähentynyt osaltani huomattavasti. Jos jotain lihaa käytetään, niin hankin sitä hygieenisen oloisista myymälöistä valmiiksi paloiteltuna. Paikallisethan ostavat kadulta eläviä kanoja. Mitä tulee naudanlihaan, niin se onkin monimutkaisempi juttu. Täältä wikipedia-sivulta voi vilkaista, jos aihe kiinnostaa.
    https://en.wikipedia.org/wiki/Cattle_slaughter_in_India#Karnataka

  3. Kaisa sanoo:

    Hei Katrina, blogiasi on ollut todella mukava lueskella, kun on valmistellut omaa Bangaloreen muuttoa 🙂 Ensimmäinen viikko täällä on pikkuhiljaa takana ja tosiaan yllättävän paljon on joutunut miettimään nimenomaan sopivan ruuan keksimistä! Mutta eiköhän sitä ajan kanssa tiedä mistä saa hyvää ruokaa ja mitä on hyvä ostaa kaupasta.

    Tosiaan täällä on tarkoitus vajaan vuoden verran työskennellä. Olisi mukavaa tutustua myös muihin kaupungissa oleviin suomalaisiin! Kommenttini yhteydessä on mailiosoitteeni, jos haluat olla yhteydessä 🙂

    -Kaisa

    1. Katrina sanoo:

      Kivaa, uusia suomalaisia täällä 🙂 Tervetuloa! Elämän perusasioitahan nuo ovat, syöminen ja asuminen. Kyllä täältä löytyy paljon hyvää ja mukavaa, kunhan asetut aloillesi. Monet asiat ovat toisin kuin Suomessa, mutta se on varmasti monelle juuri se erityisen hyvä syy nähdä ja kokea maailmaa.

  4. Anna sanoo:

    Minäkin käytin siellä asuessani Nestlen A+-maitoa tai slimiä, kun en luottanut pieniin tuottajiin. Anoppi ostaa maidon suoraan jostain tonkasta, joka epäilyttää minua.
    Onneksi Intia ei ole valmisruokamaa, ruoat kun on niin epäilyttäviä, leipääntynyt lisätään vaikka mitä lisäaineita (meillä oli leipäkone käytössä kunnes kyllästyin sähkökatkoihin ja aloin tehdä itse leipää).

    1. Katrina sanoo:

      Niinpä… nuo sähkökatkot ruuanvalmistuksen lisähankaluutena ovat ihan jokapäiväistä todellisuutta, vaikka asuntomme on hyvin varusteltu. Lopulta vuokraisäntä taipui hankkimaan meille kokonaan uuden, ja oikein hyvän jääkaappi-pakastimen. Entistä yritettiin korjata yhteensä 16 käyntikerralla, mutta tuolla se keittiössä vieläkin seisoo toimimattomana 🙁 Sähkökatkojen aikana taloyhtiön varageneraattori jaksaa pitää kyllä jääkaappi-pakastinta toiminnassa, mutta esim. sähköuunia ei voi silloin käyttää. Meillä syödään sekä kaupasta ostettua paahtoleipää, että itse valmistettuja leipiä. Teen ihan perus hiivataikinaa karkeista vehnäjauhoista ja hirssistä, lisäilen milloin mitäkin siemeniä, mitä kaapista sattuu löytymään. Ihana kokkimme Esther paistaa silloin tällöin intialaisittain pannulla litteää chapatia tai paratha-leipää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *