Jo joutui armas aika…

Etusivu / Jo joutui armas aika… kesäkuu 16, 2015

Niinpä vain vihdoin meidänkin koululaiset pääsivät kesälomalle. Suurin osa Intian kouluista on juuri aloittanut uuden lukuvuoden, mutta moni kansainvälinen koulu noudattelee täällä väljästi Keski-Euroopan koulujen aikatauluja. Tuntuukin vähän hassulta lukea markettien mainoskylttejä: ”Tervetuloa kouluun” ja ”Meillä suuri valikoima uusia koulureppuja”. Näin limittäin nämä lomarytmit täällä menevät. Oikeastaan intialainen suvi suloinen ja vuoden kuumin aikakin alkaa olla jo ohi, kuukausien mittainen helleaalto hellittää. Kukkaset koristavat joka paikkaa kauniisti täällä ihan vuoden ympäri, mutta nyt kun saadaan vihdoin sadetta, luonto alkaa vihertää entistä enemmän.

Suomessa lasten oikeutta käydä koulua ja saada laadukasta opetusta pidetään itsestäänselvyyksinä. Täällä Intiassa ne ovat etuoikeuksia, joita kaikilla ei ole. Aikainen herätys aamuisin ei meidän koululaisille aina ole ollut herkkua, mutta koulubussi on vienyt portilta kouluun, jossa on turvallista ja puhdasta. Koulussa on riittävästi henkilökuntaa ja modernit opetusvälineet, koulukirjatkin ehjät. Opetusryhmät ovat kohtuullisen kokoiset ja luokissa on pulpetit sekä tuolit kaikille oppilaille. Välitunnit saa viettää koulun tilavissa ja valoisissa käytävissä tai vihreällä nurmikentällä. Kouluruokaa on riittävästi ja se on hygieenisesti valmistettua ja monipuolista. Täällä Intiassa tuollaista ylellisyyttä löytää vain yksityisistä kouluista.

Koulunkäynnin merkitys Intiassa kyllä ymmärretään ja myös köyhät, itse vaille koulusivistystä jääneet vanhemmat mielellään soisivat lapsilleen hyvän, nousujohteisen koulupolun. Tosin tyttöjen koulunkäyntiin ei useinkaan panosteta niin paljon kuin poikien, etenkään pohjoisissa osavaltioissa. Kaikki lapset eivät koulua käy lainkaan: esimerkiksi rakennustyömaalta toiselle muuttavien perheiden lapsien koulunkäynti on satunnaista. Myös katulasten tai lastenkotien lasten opin taival on kovin karikkoinen. Laki kieltää ottamasta töihin alle 16-vuotiaita, mutta käytännössä lukuisat lapset jäävät koulusta pois ja siirtyvät töihin jo ennen sitä.

Koulujärjestelmä täällä Intiassa on aika huolestuttavassa tilassa. Monissa valtion kouluissa on käynyt oppilaskato – ensimmäiselle luokalle ei välttämättä ole ilmestynyt lainkaan uusia oppilaita. Valitettavaa, mutta useat opettajatkin jättävät saapumatta työpaikalleen. Valtion koulut ovat avoinna kaikkiin kasteihin kuuluville tai kastittomille. Tämä toimii teoriassa, mutta käytännössä monet ylempikastiset eivät päästä lapsiaan kastittomien joukkoon. Karnatakassa osavaltion koulujen pakollinen opetuskieli on kannada, mutta monet vanhemmat haluavat laittaa lapsensa englanninkielisin kouluihin, jotka ovat siis yksityisiä. Myös uskonnot vaikuttavat koulun valintaan, sillä valtion kouluissa opetetaan vain hindu-uskontoa, ja muslimit sekä kristityt laittavat mieluummin lapsensa oman uskontonsa mukaiseen tai tunnustuksettomaan kouluun. Valtion koulut eivät oikeasti niukoilla resursseillaan pysty tarjoamaan täällä yhtä laadukasta opetusta kuin yksityiset koulut.

Itselleni on ollut hämmentävää huomata, mikä stressin aihe koulu tuntuu olevan hyvin monille intialaisille. Jatko-opiskelu- ja työpaikoista on ankara kilpailu, ja siksi opettajat ja vanhemmat suorastaan hiostavat oppilaita aina vain parempiin suorituksiin. Koulupäivät ovat pitkät, ja läksyjä tulee täällä paljon. Lisäksi on hyvin tavallista, että vanhemmat hankkivat lapsilleen yksityistä ilta- ja viikonloppuopetusta. Priimusoppilaita toki julkisesti kehutaan ja parhaiten menestyneiden kuvia ja tuloksia julkaistaan lehdissä. Toisaalta monelta taholta kerrotaan neuvoja, miten voisi välttää vakavan kouluahdistuksen. Meillä suomalaisilla on onneksi yleensä vähän rennompi tapa suhtautua kouluun: kohtuullisen vaivannäön pitää riittää. Tyytyväinen voi olla, jos saavuttaa itselleen asettamansa tavoitteet.

Meidän perheen koululaisten osalta kevätlukukauden koulutyöt on nyt tehty ja todistukset saatu. On aika nauttia vapaammista aikatauluista ja kerätä voimia uuteen kouluvuoteen. Toivoisin kaikille maailman kouluikäisille lapsille tilaisuuden oppia ja käydä hyvää koulua, sekä sopivaa työn ja levon vaihtelua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *