Hitaasti muuttuva katukuva

Etusivu / Hitaasti muuttuva katukuva maaliskuu 26, 2015

Intian suurkaupungin kaduilla on ihan omanlainen tunnelmansa: kävelijöitä värikkäissä vaatteissaan joka puolella, lehmiä, kulkukoiria, autoriksojen prutkutusta, moottoripyörien, skoottereiden ja autojen pörinää, torvien töötötystä… Pitkin kadunvarsia on erilaisia myyntikojuja ja katoksia. Meloni- ja kookospähkinäkauppiaat asettelevat tuotteensa hienoiksi keoiksi, teurastajat nostavat lampaanruhot esille oviaukkoon ja kanakauppiaat pitävät myyntihäkkejä seinustoilla.

Katukeittiöitä on moneen lähtöön, yhden vakioruuan valikoimasta laajempaan tarjontaan saakka. Nelipyöräisillä myyntivaunuilla kuskataan milloin mitäkin myytävää, kuten vihanneksia, kukkia, muoviastioita, kattiloita ja liinavaatteita. Pienistä, työnnettävistä myyntikärryistä voi ostaa myös esimerkiksi sokeriruo´osta puristettua makeaa tuoremehua, kuumaa maissia tai jäätelöä. Kadun varren katoksissa tai jopa ilman katosta työskentelee kengänkiillottajia, ompelijoita ja monenlaisia seppiä.

Kaikenlainen myytävän pientavaran kuljettaminen paikasta toiseen on täällä ihan loppumatonta virtaa. Tavaraa raahataan hartiavoimin, härkävankkureilla tai moottoroiduilla ajoneuvoilla. Roskankerääjät ja polttopuun kerääjät työntelevät raskaita kuormiaan polkupyörällä tosi pitkiäkin matkoja. Katuja siistitään lähinnä varpuluudilla lakaisemalla ja roskakasoja polttamalla – silloin harvoin kun kukaan niitä yleensäkään siistii. Orgaanista jätettä kaduilla lojuu yllin kyllin, pörrääviä kärpäsiä houkuttelemassa. Lehmien jätteet ovat ihan käyttökelpoista tavaraa, ja siksi kakkaroita ihmeen tarkastikin kerätään käsin talteen.

Jos kestää kaikenlaisen sähellyksen, metelin, roskaisuuden ja jatkuvan jonkinasteisen kaoottisuuden, Bengalurun kadut ovat mielenkiintoisia ja hauskan eksoottisia Euroopan siisteihin ja steriileihin katuihin tottuneelle. Täälläkin kuitenkin katukuva pikku hiljaa muuttuu, hyvässä ja pahassa. Isoja ostoskeskuksia ja Prisma- tai Citymarket –tyyppisiä kauppakeskittymiä rakennetaan joka puolelle. Verkkokauppa valtaa alaa perinteiseltä kasvotusten tehtävältä kaupanteolta. Ylenpalttisesta palvelusta siirrytään asteittaiseen itsepalveluun. Monista manuaalisesti tehtävistä raskaista töistä siirrytään entistä useammin käyttämään koneita. Nostelu ja epämukavissa sekä kuluttavissa asennoissa kyyristely onneksi vähenee. Samassa kehityskulussa osa perinteisistä ammateista häviää kokonaan.

Muutos ei kuitenkaan täällä tapahdu hetkessä. Kai intialaisetkin ajattelevat, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Lisäksi käsityön ammattilaisilla on oikeutetusti ammattilaisen ylpeys kättensä jäljestä. Koko totuus siitä, miksi täällä edelleen tehdään niin paljon manuaalista työtä, on kuitenkin huomattavasti mutkikkaammin selvitettävissä. Vanhan kastijärjestelmän mukaan syntyperä määrää, mikä ammattiala tai työ kenellekin sopii. Ajattelutapa on väistymässä, mutta vuosisatoja vanhat asiat eivät hetkessä pyyhkiydy näkymättömiin. Usein muutosta jarruttaa luku- tai kielitaidon puute, käytettävissä olevan rahan niukkuus ja yksinkertaisesti kunnollisten välineiden puuttuminen. Yhteiskunta on uskomattoman kerrostunut, ja edelleen ylivoimainen valtaosa työn tekijöistä saa palkkansa suoraan käteen tehdyn työsuorituksen jälkeen. Yleistä sosiaaliturvaa ei pahemmin ole, ja siksi heikosti palkattuihin raskaisiin, käsin tehtäviin, usein vaarallisiinkin töihin riittää tekijöitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *