Kirjoitettu, kirjoittamaton tai opittu pukeutumiskoodi

Etusivu / Kirjoitettu, kirjoittamaton tai opittu pukeutumiskoodi toukokuu 19, 2015

Intiassa perinteinen pukeutuminen ja käsityötaito ovat yhä kunniassaan. Kangaskaupassa menee helposti pää pyörälle lukemattomia, toinen toistaan kauniimpia kangaspakkoja katsellessa. Kauniiden värien, kuvioiden ja materiaalien kirjoa näkee ihan kaupungilla kävellessäänkin ihmisten yllä.

Keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten tyypillinen asu on täällä edelleen perinteinen sari kauniisti laskosteltuna ja koristeellinen pitkä lieve vasemman olkapään yli heitettynä. Naiset myös käyttävät puuvillatunikoita kevyen huivin ja trikoo- tai löysien salwar –housujen kanssa. Puuvillatunikaa astetta naisellisempi asu on yläosasta tyköistuva ja alaosasta leveä mekko nilkkapituisten housujen kanssa. Nuorison arkityyli on vapaampaa, usein farkut ja t-paita. Sortseja täällä eivät naiset tai tytöt paljon käytä, eivätkä yleensäkään kulje sääret paljaana tai polvet näkyvissä. Toimistotyötä tekevät miehet käyttävät kauluspaitaa ja suoria housuja. Pikeepaitoja ja farkkujakin näkee. Fyysisessä työssä ahertavat miehet käyttävät usein lannevaatetta. Juhlallinen miesten paita on silkkinen, kauluksesta koristeltu pitkä kurta-paita. Virallisin juhlapukukoodi edellyttää miehiltä joko kravattiasua tai kiinni napitettua lyhyempää ”Nehru-takkia” tai pidempää bandghala –takkia.

Kouluissa univormujen käyttö on pakollista ja joissakin yliopistoissakin on tarkat kirjalliset säännöt koskien vaatetusta. Aika monessa työpaikassakin täällä on kirjalliset pukeutumisohjeet. Jotkut matkatoimistotkin ohjeistavat matkan ajan pukeutumissäännöt. Voi tuntua kireältä, mutta onhan se kiusallista, jos pukeutuu koodin vastaisesti. Näin kävi hiljattain eräälle onnettomalle valtion virkamiehelle, joka kätteli Intian pääministeriä Narendra Modia siniraidallisessa kauluspaidassa ylänappi auki, aurinkolasit silmillään. Asiasta nousi pienoinen kohu, sillä Modi itse on kuuluisa erittäin huolitellusta ulkoasustaan: parta ja hiukset aina siististi, tyylikkäät intialaiset vaatteet yllään ja juhlan luonteen sitä vaatiessa myös perinteinen koristeellinen turbaani päässään. Viime tammikuisessa USA:n presidentin Barack Obaman ja Modin huipputapaamisessa vaatekeskustelu suorastaan vei lehdissä palstatilaa muulta uutisoinnilta.

Vaatteisiin liikaa keskittyminen voi kääntyä myös puhujaa vastaan. Intialainen kuuluisa poliitikko erehtyi äskettäin julkisesti lausumaan, että hänen vaimonsa, joka käyttää aina saria, on säästynyt miesten ahdistelulta. Tuolla sanonnallaan hän sohaisi suoranaiseen muurahaispesään. Nimittäin yleinen tulkinta oli, että hän puolusteli modernisti pukeutuneiden naisten ahdistelijoita ja vähätteli sitä, miten turvatonta täällä naisten on monessa paikassa liikkua. Keskustelussa menivät täysin sekaisin puurot ja vellit – eli mikä on sopivaa pukeutumista mihinkin tilaisuuteen, ja mikä taas on muuten sopimatonta tai peräti rikollista käyttäytymistä.

Koen, että eurooppalaisena naisena arkipukeutuminen on täällä kuitenkin aika helppoa. Voin sekoitella eurooppalaista ja intialaista tyyliä ihan tilanteen mukaisesti. Kesäkaudella täällä on niin kuuma, että farkkuja ei tee mieli käyttää. Trikoinen t-paita tai sekoitekankaasta tehdyt paitapuserot ovat myös monesti liian tukalia. Intialaiset puuvillaiset, ohuet tunika-asut ovat viileimpiä ja puuvillainen mekko nilkkapituisten housujen kanssa puolestaan on sopiva asu kaikkialle, juhliinkin. Yksityisiin iltamenoihin voi pukeutua kuten haluaa, mutta moskiittojen vuoksi on käytännöllistä, jos asu on pitkähihainen ja –lahkeinen. Arvokkaaseen tilaisuuteen voi hankkia sarin – ja jos sen laskostaminen tuntuu aluksi hankalalta, niin joka ikinen intialainen nainen osaa kyllä neuvoa.

Mutta toisin kuin intialaiset sisareni, olen täysin tottumaton runsaaseen korujen käyttöön. Intialainen nainen kantaa nenä-, ranne-, nilkka-, korva- ja kaulakorujaan kauniisti ja arvokkaasti arkisin ja pyhäisin, sujauttaapa vielä sormiinsa ja varpaisiinsa muutaman sormuksenkin. Korut eivät ole hänelle tiellä, olipa hän sitten juhlissa, ostoksilla, joogaamassa, siivoamassa tai vaikkapa leipomassa. Tuohon en pysty ollenkaan. Ehkäpä en opikaan, kun en intialaiseksi ole syntynyt enkä kasvanut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *