Vain nahkalaukun vuoksi

Etusivu / Vain nahkalaukun vuoksi elokuu 22, 2016

Hindulaisuus liittyy täällä Bengalurussa asukkaiden jokapäiväiseen elämään, ja tekee oman mielenkiintoisen sävynsä arkeen ja juhlaan meille aivan eriuskoisillekin. Maanläheiseen luterilaisuuteen kasvatetulle osa täkäläisten uskonnollisten kertomusten juonista tuntuu vaikeilta, koska ihmis- ja eläinhahmot vilisevät niissä ihan suloisesti sekaisin, ja monilla jumalilla uskotaan olevan yhtä aikaa lukuisia hahmoja, avattaria. Suomessakin tiedetään sentään yleisesti, että lehmä on täällä pyhä jumaleläin.

Minut on Bengalurussa asumisen aikana kutsuttu mukaan moniin uskonnollisiin juhlamenoihin. Ne ovat olleet kauniita, samaan aikaan rauhallisia ja sosiaalisia tapahtumia. Monesti juhlan järjestäjä on katsonut asiakseen aivan erikseen perehdyttää tietämätöntä juhlinnan aiheeseen ja seremonioihin. Päällimmäisenä hindulaisuudesta minulle näkyy ihmisten sitoutuminen ja aito omistautuminen palvonnan kohteelleen, sekä ylenpalttinen vieraanvaraisuus.

Joogaa harrastaneet tietävät, että shanti-mantra tarkoittaa rauhaa. Rauhallisuus ja väkivallattomuus onkin koko intialaisen yhteiskunnan perusvire: ihmiset tyytyvät kohtaloonsa, usein hyväksyvät liiankin nurkumatta ja taistelematta alhaisen, epäreilunkin yhteiskunnallisen asemansa. ”Kansakunnan isä” Mahatma Gandhi halusi myös jättää rauhan perinnön. En ole itse nähnyt täällä avoimia uskontojen välisiä konflikteja. Naapurimme ja ystävämme kutsuvat kylään, ja käyvät meillä. Tarjoamme puolin ja toisin ruokia, joiden tiedämme kummankin maailmankuvaan ja arvoihin sopivan. Käyttäydymme ja pukeudumme toistemme tapoja kunnioittaen. Siitä, mitä syömme tai miten elämme muulloin, ei ole tullut minkäänlaista ongelmaa.

Suvaitsevaisuus tai rauha ei kuitenkaan ole koko Intiaa, eikä edes koko Bengalurua koskeva totuus. Eilen uutisoitiin laajasti tapauksesta, jossa ulkomaalainen mies pahoinpideltiin Bombayssa ainoastaan sen vuoksi, että hän oli kantanut näkyvästi naudannahkaista laukkua. Viime viikolla intialainen hindumies hakattiin rautatangoilla kuoliaaksi Goan lähellä, sillä hän kuljetti pakettiautossaan vasikoita. Hakkaajat arvelivat, että lauma oli menossa teuraaksi. Jokin aika sitten Delhin lähettyvillä pahoinpideltiin kuoliaaksi muslimimies, joka oli haudannut pihalleen iltahämärissä naudan raadon.

Väkivaltainen Intia ei ole minun Intiani. Ei myöskään pelottava, tai rasistinen Intia. Tuollaiset uutiset surettavat pohjattomasti. On vähän keinoja, joilla voisin itse Intian ääriuskonnollisiin väkivallantekoihin ennalta vaikuttaa, mutta joitakin sentään. Toki voin koettaa huolehtia omasta ja läheisteni turvallisuudesta, harkita tarkkaan missä ja miten liikumme. Mutta sitäkin tärkeämpää varmaan on, että käyttäydyn itse lähimmäisiä arvostaen ja kunnioittavasti ihan jokapäiväisessä arjessa – olen rauhassa itseni kanssa, ja annan toisillekin rauhan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *