Kemikaalikoktaileja

Etusivu / Kemikaalikoktaileja maaliskuu 1, 2017

Yyh! Savutukseen ei totu, vaikka se on hyvin säännöllistä rutiinia asuntoyhtiössämme. Pari kertaa viikossa pitkin nurkkajuuriamme pöllytellään sankat, voimakkaan kemikaalin hajuiset moskiittosavut.  Taloyhtiömme on tiiviisti ja tehokkaasti rakennettu, mutta jokaisen asunnon edustalla ja yhteisen tontin reunustoilla on pienet suikaleet vihreää nurmea. Puutarhurit pitävät huolta niistä, samoin kuin kauniista kukkaistutuksistakin. Puutarhan vihreydellä ja kauneudella on kääntöpuolensa – täällä tropiikissa istutuksia joudutaan kastelemaan runsaasti, ja kosteus puolestaan houkuttelee moskiittoja ja tuhohyönteisiä. Onpa pikkuiselta pihaltamme pyydystetty muutama kobranpoikanenkin edellisellä sadekaudella.

Täällä yhtiössämme on kyllä avattu keskustelua orgaanisista ja luontoystävällisemmistä tuholaistorjuntamenetelmistä, mutta toistaiseksi savutuskäytäntö on säilynyt ennallaan. Moskiitot ovat pieniä, mutta kiusallisia ja vaarallisia: Bengalurussa malariaa ei kovin paljon ole, mutta etenkin sadekaudella dengue on todellinen uhka. Asuntomme lähellä on ollut jo toista vuotta keskeneräinen alikulkutyömaa. Sekavat liikennejärjestelyt ovat yksi siitä aiheutuva ongelma, mutta vielä sitäkin ikävämpää on tunnelissa lilluva likaisenvihreä vesi, varsinainen ”moskiittojenkasvatuslaitos”. Siksi käytämme öisin sisälläkin pistorasioihin kiinnitettäviä hyttystorjuntahaihduttimia. Kemikaalikoktaili, jota syömme ja hengitämme, on hurja. Juomavetenä käytämme kotona filtteröityä, ultravioletti- ja osmoosisuodattimen kautta ajettua vettä, mutta eipä silti ole sanottua, ettemmekö tahtomattamme myös joisi turhia kemikaaleja jossakin muodossa. Täällä, jos jossain olen oppinut ikävöimään raikasta, juomakelpoista hanavettä. Suomalaiset ovat etuoikeutettuja!

Viime aikoina kaikenlaiset kemikaalit, pieneliöt, bakteerit ja virukset ovat olleet mielessäni vähän turhankin usein. Helmikuun 17. päivänä Intiassa vietettiin kansallista madotuspäivää. Käytännössä se tarkoitti, että massiivisen kampanjan saattelemana koululaisille tarjottiin ilmaisia matolääkkeitä. Sisäloiset eivät ole täällä mikään marginaalinen pulma, vaan aiheuttavat anemiaa ja alipainoisuutta, pahimmillaan vaarantavat lasten fyysisen ja psyykkisen kehityksen. Liian monen lapsen perusrokotuksetkin ovat hoitamatta. Täällä Karnatakassa niin valtion koulujen kuin yksityistenkin koulujen lapsille tarjottiin tällä viikolla hallituksen kustantama tuhkarokko- vihurirokko –rokotus. Yhtä aikaa, kun tuosta kampanjasta tiedotettiin, levisivät jo huhut, joiden mukaan rokotuserä olisi sekundaa – jostakin hyvinvointimaasta hylättyä ja Intiaan edelleen toimitettua. Naapurustossamme asuvat lääkärit kyllä kumosivat nuo väitteet. Silti aika hurjaa, että moisen huhun takia kenties moni jätti nytkin lapsensa rokottamatta. Tällä kertaa itse huokasin helpotuksesta, sillä meidän perheen koululaisten Suomessa annetut rokotukset ovat vielä voimassa.

Ei siinä kaikki, että hyönteisiä savutetaan hengiltä ja lapsia lääkitään. Ensimmäistä kertaa elämässään myös perheemme koira sairastui tosi rajuun vatsatautiin, sai korkean kuumeen ja meni päivässä heikoksi ja tosi kurjaan kuntoon. Intiassa on ehdottoman tärkeää pitää myös lemmikkien rokotukset ja madotukset ajan tasalla. Mutta koska rokottamattomia ja hoitamattomia kulkukoiria on valtavat määrät, kaikilta pieneliöiltä ei pääse näköjään karkuun. Chili-koirallemme tehtiin asianmukaiset tutkimukset ja otettiin verikokeet,mutta rajun taudin aiheuttaja jäi silti hämärän peittoon. Parempi niin, sillä aika hurjia tauteja poissuljettiin! Ensimmäisenä päivänä Chili laitettiin hetkeksi aikaa suonensisäiseen nesteytykseen ja annettiin ensimmäiset antibiootit suoraan suoneen. Sen jälkeen koirapololle on päivittäin kuuden päivän ajan pistetty kaksi lääkeruiskullista lihakseen. Koira voi jo hyvin, mutta emännälle jäi henkiset traumat rimpuilevan ja ärisevän koiran pitämisestä, se kun muutaman kerran jälkeen jo huomasi, että toinen päivittäisistä pistoksista kirvelee ilmeisen karmivasti.

Näin synkkähenkisen postauksen loppuun voi onneksi lisätä positiivisia uutisia. Intiasta löytyy korkealaatuisia sairaaloita ja terveyspalveluita, vaikka sitä harvoin Suomessa korostetaan. Minua ja perhettäni on hoidettu hyvin ja asiantuntevasti, vaikka monenlaista on kieltämättä ehtinyt täällä asuessamme sattua ja tapahtua.  Itse en ole törmännyt tolkuttomaan antibioottien tarjoamiseen enkä lääkkeiden määräämiseen tai syömiseen kaiken varalta, vaikka sellaistakin Intiassa tapahtuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *