Mitä tänään syötäisiin?

Etusivu / Mitä tänään syötäisiin? lokakuu 12, 2015

Ruoka on aina kuuma puheenaihe Intiassa. Itsekin olen miettinyt täällä Bengalurussa asuessani ruokaan liittyviä asioita paljon enemmän kuin Suomessa, jossa syöminen tuntuu lähinnä itsestään selvyydeltä. Ruokailua Suomessa pidetään jotenkin enemmän yksityisasiana. Täällä puolestaan ruokakeskustelu tuntuu liittyvän hyvin monikerroksisesti kaikkiin yhteiskunnan ilmiöihin.

Ihmisiä puhuttaa ensinnäkin ruuan saatavuus ja hinta. Moni intialainen elää köyhyysrajalla, ja valtaosa tuloista menee hengissä selviämiseen, nimenomaan ruokaan. Ruuan hinta vaihtelee rajusti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Vihannekset ja hedelmät myydään yleensä aika yksinkertaisen ketjun kautta: maataloustuottajalta katukaupustelijoiden kärryjen kautta suoraan kuluttajalle – kun on mangokausi, joka puolella myydään mangoja, ja kun on litsi-hedelmien aika, kaikkialta saa litsejä. Valveutunut ostaja tietää sesonkihinnan, ja tinkii siitä. Juureksien hinta ja saatavuus puolestaan heilahtelevat sääolojen mukaan: kuivuus välillä jopa tuplasi sipulin hinnan. Liika kosteus pilaa satoa sekin, mutta tänä vähäsateisena vuonna se ei ole ollut ongelma Karnatakassa. Viljoista ruuanlaittoon täällä käytetään tavallisimmin riisiä, vehnää, hirssiä, erilaisia linssejä, sekä jonkin verran maissia. Näiden kuluttajahintaan vaikuttaa lähinnä laatu. Viljatuotteiden valikoima on hurjasti paljon isompi kuin Suomessa. Itse kun en osaa irtotiskeillä laatua arvioida sormituntumalla, ostan tavallisesti valmiiksi pussitettua tavaraa.

Kuivuuden vuoksi maanviljelijöiden tilanne on ollut ahdistava. Vaikka sadekausi vielä kalenterin mukaan jatkuu, viikoittain uutisoidaan epätoivoisten, pahasti velkaantuneiden viljelijäperheiden itsemurhista. Tyypillinen peltotilkku on täällä hyvin pieni, samoin kuin siitä saatava tuotto. Viljelijällä on pelissä paljon. Tuntuu epäreilulta, että samalla, kun joku pienviljelijä raataa aamusta iltaan härkiensä kanssa pellollaan, lähimaastossa toinen samanmoisen maatilkun omistaja äkkirikastuu kertaheitolla myymällä pois peltonsa – ylikuumana käyvä asuntobisnes vääristää rahavirtoja. Asuntotuotantoon liittyvä massiivinen korruptio on Bengalurussa ongelma sinänsä.

Ruuan laadun suhteen ei täällä olla kovin valveutuneita. Toki ostaja hypistelee ja pyörittelee tuotetta käsissään, mutta muu valvontaketju on hatara. Koska ympäristö on saastunut, ruuassakin on paljon raskasmetallijäämiä ja muita ei- toivottuja aineita. Luomutuotteetkaan eivät ole myrkyttömiä, kaikkea ylimääräistä kerääntyy kasteluvesiin ja pintavesiin. Lihaa täällä voi ostaa suoraan lihakauppiailta ja kanaa joko valmiiksi käsiteltynä tai elävinä siivekkäinä. Kun seuraa, miten esimerkiksi vuohet tonkivat tienvarsien saastaisia roskakasoja, voi arvata, että niidenkin lihaan kerääntyy ties mitä. Paikallinen elintarvikevirasto valvoo lähinnä pakattua ruokaa, pistokokein. On sekin sentään jotain, sillä muutama kuukausi sitten Maggi- valmisnuudelit laitettiin myyntikieltoon raja-arvot ylittävän lyijypitoisuuden vuoksi. Itse aika varoen ostan täällä teollisia puolivalmisteita – jonkin verran kuitenkin, esimerkiksi täyssäilykkeitä tai muroja.

Ruuan eettisyydestä käytävä keskustelu kietoutuu täällä uskontoihin. On non-vege -syöjiä ja vege-syöjiä. Osa vegeistä kieltäytyy kananmunista ja maitotuotteista, jotkut joistakin juureksistakin. Non-veget jakautuvat kanan ja kalan syöjiin, ja ”ei naudanlihan syöjiin” tai ”ei sianlihan syöjiin”. Kaikki täällä myytävä liha on käytännössä halal-teurastettua, jotta se sopisi moneen maailmankatsomukseen. Vuoden kiertoon liittyy etenkin naisilla paastoamista erilaisten juhlapyhien aikaan. Hindut, muslimit ja kristityt paastoavat eri aikoina ja eri periaatteiden mukaan. Ruuan ravintosisällöstä käydään myös jonkin verran julkista keskustelua. Lasten proteiinin saannista ollaan huolissaan. Valtion kouluissa, joissa ruoka on maksutonta, se on kasvisruokaa. Muutaman kerran viikossa tarjotaan kananmunia erityisenä proteiinin lähteenä.

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta itse olen oppinut todella pitämään intialaisen ruuan mausta. Täällä Karnatakassa ruoka on eteläisten osien mukaisesti aika mausteista ja jopa tulista. Se on kauniin värikästä. Juhlissa myös kattaus on tärkeä. Kaikkein herkullisimmat ja kauneimmat juhla-ateriat olen nauttinut vihreän banaaninlehden päältä paljain sormin syöden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *