Herkkujen äärellä

Etusivu / Herkkujen äärellä huhtikuu 11, 2016

Viime viikolla vietettiin hindujen uutta vuotta, ugadia. Koulut ja virastot sekä useimmat kaupat olivat kiinni tuona päivänä. Eipä hätää, sillä heti aamutuimaan ovikellomme soi, ja ystävällinen naapurimme toi kipollisen tuoretta, lämmintä pongal-puuroa. Sydämellinen uudenvuoden tervehdys! Meillä on tosi mukavia naapureita, jotka ilomielin perehdyttävät meitä intialaisiin tapoihin ja ruokakulttuuriin. Ruoka liittyy intialaiseen vieraanvaraisuuteen aivan olennaisesti.

Ennen minulla oli mielikuva, että tyypillinen intialainen on hoikka tai suorastaan laiha, usein kasvissyöjä. Kasvissyöjiä täällä tosiaan onkin paljon. Useimmat uskonnollisista syistä, eikä se sinänsä täällä liity ympäristö- tai terveystietoisuuteen. Joka ravintolassa on erikseen ”vege” ja ”non vege” menu. ”Pure vege” ruuanvalmistukseen ei käytetä kananmunaa, ja jainalaiset välttävät sipulia ja muutamia muita juureksia. Vivahteita on monia, ja on myös ihan normaalia, että jokaisella on omanlaisensa tavat ruokailun suhteen, ja että aika usein paastotaan eri periaatteiden mukaan.

En kuitenkaan tiennyt, että Intiassa myös huomattavan paljon ylipainoisia. Maailman terveysjärjestön WHO:n vuoden 2014 tilaston mukaan intialaisista aikuisista 20% on alipainoisia, mutta toisaalta ylipainoisia 21%, joista obeeseja 5%. Liikalihavuuden jakautuminen kasvissyöjien ja sekasyöjien kesken ei ehkä ole kovin merkityksellinen asia, vaikka tilastoa minulla ei ole käytettävissä. Intialainen perusruokavalio ei nimittäin valitettavasti olekaan erityisen terveellinen, vaikka toisin voisi luulla. Kasviksia ja hedelmiä on hyvin saatavilla, mutta ruoka on kovin hiilihydraattipitoista: paljon riisiä, vaaleaa jauhoa ja sokeria. Kypsentäminen tapahtuu upporasvassa, sillä sähköuunejahan täällä ei kovin monella ole. Kasvisruokavaliota noudattavat käyttävät proteiininlähteenä varmaankin eniten linssipapuja, mutta lisäksi paljon muun muassa pähkinöitä ja juustoa, joista tulee samalla lisää rasvaa. Jälkiruokaherkkuihin lisätään runsaasti kirkastettua voita, gheetä.

Diabetes on täällä todellinen kansansairaus, joka paljolti johtuu epäterveellisistä elintavoista. Bengalurussa, kuten muuallakin Intiassa on paljon raskaan ruumiillisen työn raatajia, mutta yhä useammalla arkiliikunta on vähäistä. Liikenteen seassa pyöräileminen ja jopa käveleminen on paikoitellen tosi hankalaa. Mielellään liikutaan skoottereilla tai ilmastoiduilla autoilla. Kadunkulmien kioskeissa on lisäherkkuina tarjolla limsaa, suklaata, sipsejä ja keksejä. Herkkujen hinta on edullinen, sillä niissä ei ole kummoisempaa haittaveroa. Valmiiksi pakatut elintarvikkeet merkitään täällä ”vege” ja ”non-vege” tunnuksilla, eli vihreillä ja punaisilla palloilla. Muuten merkinnät ovat vähän sitä sun tätä, eikä terveellisiä valintoja taida olla kovin helppoa tehdä, jos puuttuu perustietämys ruoka-aineympyrästä tai ravintopyramidista.

Jos joku kauhistelee nyt tätä informatiivista terveyspläjäystä, voin rauhoittaa, että edelleenkin hyvä ruoka on yksi suurista ilonaiheistani. Paikallisia herkkujakin nautin kohtuullisesti. Myös niitä epäterveellisiä, muutenhan jotain aivan olennaista Intiasta jäisi kokematta. Kultainen keskitie on ihan mahdollinen täälläkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *