Intialaisia mittauksia ihmetellessä

Etusivu / Intialaisia mittauksia ihmetellessä maaliskuu 25, 2017

Kuumemittari piippaa ja näyttää sataa astetta – aika pahalta vaikuttaa! Ei sentään oikeasti kiehumapisteen lähelläkään olla, sillä kuumemittarin asteikkona on Farenheit, niin kuin jostain syystä kaikissa kuumemittareissa täällä Intiassa. Onneksi netistä voi näppärästi löytää muuntoasteikon, ja selvittää, että kuumetta tosiaan on, meille tutummalla Celsius-asteikolla lähemmäs 38. Tuo kuumemittarien Farenheit-asteikko on aika merkillinen asia, muualla ei Farenheitiin oikeastaan törmää: esimerkiksi ilman lämpö ja uunin lämpö leivontaohjeissa ilmoitetaan aina Celsiusasteilla. Tosin Intialaisissa kodeissa sähköuuni on vielä aika harvinainen, ruoka valmistetaan liedellä.

Pituusmitoissa täällä on tapana käyttää metristä asteikkoa, eli senteistä, metreistä ja kilometreistä puhutaan. On kuitenkin poikkeus: tonttien ja asuntojen pinta-alat mitataan neliöjaloissa. En oikeasti edes tiedä, paljonko asunnossamme on neliömetrejä – ensinnäkään noiden ihmeellisen neliöjalkojen takia ja toiseksi myöskään siksi, että pinta-ala lasketaan ulkoseinistä ja parvekkeet, joita meillä on kolme, sisältyvät nekin ilmoitettuun pinta-alaan. Huonekalujen tai mattojen mitat ilmoitetaan nimenomaan tuumissa ja jaloissa. Satutko muuten tietämään oman pituutesi jalkoina ja tuumina? Minä en, vaikka täällä silläkin tiedolla olisi käyttöä. Perimmäistä logiikkaa en ole vielä keksinyt. Ei ehkä moni muukaan, sillä ihmisten pituusmitoissa vilisevät täällä välillä myös sentit. Vaatekoot ja kengän koko ilmoitetaan tavallisesti brittimitoituksella. Siinä vaiheessa, jos alkaa tuntea itsensä lukujen ja numeroiden sekamelskasta ärsyyntyneeksi, voi sentään huokaista helpotuksesta gramman, kilogramman, desilitran ja litran suhteen. Ne ovat ihan vakiintuneita intialaisia mittayksiköitä.

Intialaisen lompakon sisältä löytyy vain rupioita, kolikkoina ja seteleinä. Laskennallisen rupian sadasosan, paisan voi nähdä ainoastaan numerona vaikkapa sähkö- tai puhelinlaskussa. Euroon tottuneelle rupioiden kanssa tulee hankaluuksia sen pienestä nimellisestä arvosta. Yhdellä eurolla saa tällä hetkellä noin 70 rupiaa. Pankkikortti ei käy vielä läheskään joka paikassa maksuvälineenä, ja siksi lompakossa kannattaa pitää käteistä rahaa. Olen itse vähän laiska seisomaan ikuisen oloisissa pankkiautomaattijonoissa. Sen kerran, kun automaatille menen, nostan kerralla kymppitonnin. Eihän tulisi kuuloonkaan Suomessa? Intiassa monet asiat tapahtuvat Suomalaisen silmiin suuressa mittakaavassa. Varsinkin aluksi putosin keskusteluissa kartalta, kun lukumääristä puhuttaessa täällä on yleisessä käytössä pari aivan omaperäistä numeraalista lukua: lakh ja crore. Lakh tarkoittaa sataatuhatta, crore kymmentä miljoonaa. Tietääkseni nämä ovat ihan ihkaintialaisia arkisanoja, muualla en ole niihin törmännyt.

Ehkä tiesit, että eteläisessä Intiassa vuodeaikoina vaihtelevat sadekausi ja kuiva kausi? Kesä-syyskuun varsinaisen monsuunin lisäksi on esi- ja jälkimonsuuni, mutta Bengalurun ilmasto on vähän erilainen – viime vuosina etenkin maanviljelijöitä ajatellen liian kuiva ympäri vuoden. Kalentereina täällä on ”normaali”, gregoriaaninen kalenteri, josta mitataan aikaa, lisäksi hindukalenteri ja islamilainen kalenteri, jotka puolestaan rytmittävät juhlia. Monien juhlien tarkka ajankohta tarkennetaan taivaankannen asennon mukaan. Kuukomitea julistaa sen kaikkein virallisimman juhlapäivän, joskus viime tipassa.

Mitä tulee omiin havaintoihini intialaisesta aikakäsityksestä, se ei kyllä mahdu mihinkään tuntemaani mittayksiköön! Jos jokin tilaisuus tai juhla ilmoitetaan alkavaksi vaikkapa kello kuusi, se tarkoittaa, että niihin aikoihin valmistelut ovat vielä hyvässä vauhdissa – paikalle sopii ilmestyä aikaisintaan puoli tuntia myöhemmin. Kohta tarkoittaa hyvällä tuurilla ehkä vielä saman päivän aikana. Huomenna tarkoittaa ehkä joskus, tai että asia hoituu itsekseen siihen puuttumatta. Tiistaina tarkoittaa suopeissa oloissa jonain tiistaina ehkä lähiviikkojen aikana, tai ehkä lähikuukausina, jos jaksat toistuvasti asiasta muistuttaa. Ja jos joku sanoo vuoden päästä, höristä silloin korviasi: puhuja ei ehkä itsekään usko asiaansa tai toivoo, että se unohtuu kuulijan muistista siihen mennessä. Voi tästä kaikesta jotain tiukkapipoinen oppiakin. Ei kaikki aina ole niin sekunnin päälle tarkkaa – nousee se aurinko varmaan huomennakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *