Matkoja, maisemia

Etusivu / Matkoja, maisemia tammikuu 9, 2016

Taaksepäin katsellessa vuosi Intiassa tuntuu kuluneen kovin nopeasti. Paljonhan tässä ajassa on ehtinyt tapahtua – paljon olen nähnyt, kokenut ja epäilemättä myös oppinut elämästä. Arjen kulku on asettunut kutakuinkin raameihinsa, vaikka pieniä yllätyksiä ja Intian ihmeitä hyvässä ja pahassa riittää vielä lähes jokaiselle päivälle.

Intiassa ollessa olen saanut lukemattomia uusia tuttavia ja arvokkaita ystäviäkin. Joulun ja vuodenvaihteen tienolla on ollut erityinen ilo tavata matkojen takaa tänne saapuneita läheisiä ja viettää aikaa heidän kanssaan. On ollut hauskaa itsekin heittäytyä vähän normaalia enemmän turistiksi tämänhetkisessä kotimaassamme. Olen saanut katsella kultahehkuisen auringon laskua Arabianmereen Goalla. Aaltojen päällä kiitäminen kalastajaveneen kyydissä ja vapaana ulapalla pulahtelevan delfiinin seuraaminen oli uskomattoman hienoa. Bandipurin luonnonsuojelualueella kohtasin elefanttiemon poikastensa kanssa, sekä samoilla kulmilla myös Intian uljaan kansalliseläimen, tiikerin. Keralan vuorten raikas sademetsän happirikas ilma puolestaan oli ihmeen ihanaa hengitettäväksi!

Viime viikkojen aikana olen ehtinyt vierailla yhdessä kirkossa ja muutamassa temppelissä. Punaisia kumkum- ja santelipuujauhemerkkejä on painettu otsaani. Olen kierrellyt turistikohteissa, toreilla ja ostoskeskuksissa, nauttinut hetkistä kadunvarren pikaruokaloissa, ravintoloissa ja kotona. Apinoiden hippaleikkejä Nandi Hillsin vuorilla seuratessa mietin, oliko niiden käytös kuitenkin kurinalaisempaa kuin turistilaumojen tungeksiminen Mysoren palatsin lippuluukulla.

Olen kulkenut maalla, merellä ja ilmassa – keikkunut auton ja riksataksin takapenkillä ja polkenut rämisevällä polkupyörälläni. Olen ulkoiluttanut koiraamme lähikaduilla ja puistossa… ja uskokaa tai älkää… taluttanut laitumelta karanneita hevosia takaisin tallilleen meitä lähinnä sijaisevan temppelin vierustan jätemaan tuntumasta. Hellapoliisin toimelta ja muulta arkiselta touhulta liikenevällä vapaa-ajallani tuoksahdan muuten nykyään useinkin hevoselle, sillä elämäni ensimmäisen kerran olen vuokrannut vakituiseen käyttööni reippaan ruunan, laukkahevosen uralta eläköityneen, mutta edelleen menohaluisen, sirorakenteisen ja sympaattisen otuksen. Nautinnollista matkantekoa!

Intian elämämme jatkuu: aamuisin koululaisemme talsivat taas reppuineen bussipysäkille, mieheni työn kiireinen tahti säilynee entisellään. Itse jatkan vapaaehtoistyötäni Parikrma –koulussa parina päivänä viikossa, ja muulloin koetan työstää verkko-opintojani suomalaiseen yliopistoon ahkerasti. Päällimmäisin tunteeni toisen Intian vuoteni alkaessa on kiitollisuus.

Tervetuloa uudet seikkailut, arjen haasteet ja pienet kulttuurisokitkin, täällä ollaan!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *