Kotona taas – Intia kaikilla aisteilla

Etusivu / Kotona taas – Intia kaikilla aisteilla heinäkuu 31, 2015

Muutaman Suomessa vietetyn viikon jälkeen oli mukavaa palata kotiin Bengaluruun, vaikka Suomen loma olikin antoisa. Suomessa nautin täysin siemauksin ystävien tapaamisesta ja puhtaassa, kauniissa luonnossa liikkumisesta. Bengalurussakin on monia asioita, joista olen oppinut pitämään aivan erityisesti – koen ne jokaisella aistillani.

Pehmeän lämpöinen sää ja leuto tuuli hyväilevät ihoa. Puistojen kukkapaljous ja puiden vihreät, rehevät lehdet näin sadekauden keskellä tuovat silmäniloa. Kaduilla nautin värien runsaudesta ja monista kauniista yksityiskohdista. Temppelit, muut koristeelliset rakennukset, ja kauniit puu- ja metalliseppien tuotteet ovat taitavien käsien valmistamia.

Naiset pukeutuvat täällä aina väreiltään ja tyyliltään yhteensopiviin asukokonaisuuksiin – joko sariasuihin tai tunikoihin, housuihin ja huiveihin. Tummia, paksulle palmikolle sidottuja hiuksia koristaa usein jasmiininkukkakoriste. Tuoreita kukkia varsineen tai nauhoiksi solmittuna myydään monissa katukojuissa. Minulle Intian ”kansallistuoksu” on nimenomaan tuo vahva jasmiininkukan aromi, vaikka totuuden nimissä vähemmän miellyttäviin hajuihinkin on täällä ollut pakko tottua. Palatessamme Bengalurun kotiimme sielläkin oli tuoreen jasmiinin tuoksu, sillä herttainen kotiapulaisemme oli käynyt kotiinpaluutamme edeltävänä päivänä kytkemässä kodin kylmälaitteet päälle ja hankkinut meille kukkasia maljakkoon.

Intialainen äänimaisema on miljoonakaupungissa aika meluisa, mutta omaan korvaani jopa sekin tuntuu jo jossain määrin kotoisalta. Toisin kuin ennalta vähän pelkäsin, pystyin pitkän kotimatkan jälkeen nukkumaan ihan hyvin koirien haukkukuorosta ja öisistä liikenteen äänistä huolimatta.

Jos tasapainoaisti lasketaan mukaan muiden aistien joukkoon, niin sekin sai taas intialaisia virikkeitä auton penkillä holtittomasti keikkuessa jo heti lentokentältä tullessa. Kuljettajamme hytkytteli autoa surutta menemään monsuunisateiden rikkomilla sivuteillä kuin paremmallakin safarilla. Ei teiden kehno kunto pelkästään hauskaa ole, mutta pientä arkista seikkailua sekin.

Suomalaisena saan olla iloinen ja ylpeä kotimaani kesän valoisuudesta ja luonnon kauneudesta. Varmasti onni, että olen lopulta myös aika ihmisrakas, sillä täällä kymmenen miljoonan asukkaan metropolissa ei ihmisiä pääse kauas karkuun. Intialaisista on välillä todella helppoa pitää, sillä monet heistä ovat äärimmäisen ystävällisiä, auttavaisia, hymyileviä ja pyyteettömiä. Intia on kehittyvä maa, jossa arkisin kaikille tulee pulmia eteen toistuvasti. Silti noissa tilanteissa, esimerkiksi vaikkapa sähkön, muun tekniikan tai arvioitujen aikataulujen pettäessä, harvoin kukaan provosoituu tai kimpaantuu. Ongelmat kohdataan tyynesti ja pitkähermoisesti. Ystävänpalveluksia ilman vastiketta ollaan herkempiä tarjoamaan kuin Suomessa, tuntemattomillekin.

Kanssakulkijoitten ystävällisyyttä olen kokenut täällä usein, viimeksi tänään, kun kävin kaupungin keskustassa. Koska auton pysäköinti on vilkkailla ydinkeskustan kaduilla haastavaa, sovimme kuljettajani kanssa, että kun ostokset on tehty, soitan ja kerron paikan mistä hän voi tulla noutamaan minut. Hyvä suunnitelma, mutta ei aukoton: etukäteen maksettavan puhelinliittymäni saldo oli päässyt loppumaan Suomen reissuni aikana, eikä soittaminen sen paremmin kuin tekstiviestin lähettäminenkään onnistunut lainkaan! Epätoivoissani kyselin erään kadunvarren kaupan myyjältä lähintä puhelinyhtiön palvelukioskia. Apu oli kuitenkin taas kerran lähempänä kuin arvasin, sillä myyjä jätti hetkeksi kauppatiskinsä ja latasi saman tien omalla toimivalla puhelinliittymäsovelluksellaan minulle puheaikaa. Maksuksi hän toivoi ainoastaan lataamansa summan verran rahaa, ei rupiaakaan enempää.

Luulisin, että tunnen jo täkäläistä ympäristöä riittävän hyvin kiinnittääkseni nykyisin eniten huomiota sellaiseen, mikä on positiivista ja ilahduttavaa. Tienvarsien roskat ja muut epämieluisat seikat ovat ennallaan, mutta niin halutessani onnistun irrottamaan katseeni niistä ja nauttimaan asioiden hyvistä puolista. Intian tai Bengalurun pienet ja isot epäkohdat eivät minnekään ole muutamassa viikossa poissaolomme aikana hävinneet, mutta pystyn täälläolon alkuaikoja paremmin nyt jo elämään niiden kanssa. En kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisin epäoikeudenmukaisuutta tai välinpitämättömyyttä, mutta ehkä olen tullut aavistuksen aikaisempaa kärsivällisemmäksi ja armollisemmaksi. On niin paljon syitä olla kiitollinen ja tyytyväinen, vaikka kaikki ei aina miellytä tai toimi, kuten toivoisi. Intialainen, suurpiirteinen ajanlasku ja ihmisten uskomaton stressinsietokyky ovat kenties pehmittäneet minua. Juuri nyt tuntuu ihan hyvältä olla kotona taas, täällä Intiassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *