Koira, saisinko passinne ja matkustusasiakirjanne?

Etusivu / Koira, saisinko passinne ja matkustusasiakirjanne? tammikuu 10, 2015

Miltä tuntuu, jos mahdoton onnistuu – ehkä samalta, jos saa kiinni auringonsäteestä? Vähintäänkin epätodellisen onnistumisen ja huojennuksen tunteen sain, kun Bangaloren lentokentällä rajavartija selasi varsin paksua koiran tuontiin liittyvää asiapaperinippua ja nyökytteli hyväksyvästi Intian maatalousministeriön myöntämälle luvalle. Lennoilta selvittiin ja päästiin rajan yli. Koira saattoi nyt jatkaa tassutteluaan rauhassa Bangaloren asfaltilla. Kuukausia olin koettanut tuota maalia valmistella ja muutamaan kertaan jo tuntui, että taisi olla pelkkää harhaa ja haihattelua moinen hanke.

Koiran vienti on nimittäin Intiaan nykyisin erityisen hankalaa ja alati muuttuvien säännösten rajoittamaa. Tarkkuus on ymmärrettävää, koska maassa on merkittävä katukoiraongelma ja koirien levittämät taudit ovat todellinen terveysriski. Silti paperisota sai haukkomaan henkeä, ja miettimään ankarasti, miten menettelisin. Nelijalkaiset viiksekkäät tyttökoiramme ovat niin perheenjäseniä, että oudolta tuntui ajatella kotia ilman tassun rapsetta. Perheen nuorinta pelkkä ajatus itketti. Jo lupaprosessin alussa tiesin, että aikaa, vaivaa ja rahaakin koiran vientiin kuluisi, ja kun nuoremmalle ja touhukkaammalle, vielä pentumaiselle koirallemme löytyi hyvä uusi ”lauma”, päätimme jättää tyttösen koto-Suomeen.

Varttuneempi ja viluisempi koiramme, amerikankarvatonterrieri Chili siis pääsi kuin pääsikin mukaamme. Koiran maahantuontifirmasta oli suunnatonta apua asiakirjojen metsästyksessä. Miten ihmeessä muuten olisi saanutkaan edes tietoon ne yhteensä kolmetoista vaadittua asiakirjaa, joista valtaosa määrämuotoisilla lomakkeilla? Rokotuksiakin piti ottaa ajoissa ja merkkauttaa kaikki kansainväliseen koirapassiin. Olin jo ennen matkaa löytänyt koiranomistajakontakteja, joilta sain myös hyviä vinkkejä ja neuvoja koiran kanssa Bangaloressa elämiseen.

Kontakteja jouduimmekin hyödyntämään heti ensimmäisenä maahantulopäivänämme, sillä hotellissa, jossa jouduimme yöpymään, ei ollut sallittua pitää koiraa. Niinpä Chili jäi heti suoraan vuorokaudeksi mukavaan perheeseen, jossa koiran kasvatusta ja hoitoa harrastettiin jo kolmannessa sukupolvessa. Chili hurmasi hoitoperheen välittömästi. Koira kun ei onneksi tiennyt tuon taivaallista stressistä, jota oli minulle välillisesti aiheuttanut, ja oli hyvin selvinnyt rasittavista lentomatkoista vaihtoineen. Koiran superhyvä perusluottamus ja rohkeus yhdistettynä näppärään kokoon ja viisaan näköiseen katseeseen tepsi, ja perhe ihastui rotuun saman tien ikihyviksi. Miten olikin, että myös koiran nimi tuntui heistä harvinaisen helpolta lausua!

Omaan asuntoomme pääsimme onneksi muuttamaan heti seuraavana päivänä. Chiliä odotetaan kuulemma jo seuraavalle päivähoitoreissulle. Hoidon tarvetta varmaan tulee, kun järjestelemme meidän ihmisten maahanmuuttoasioita kuntoon ja asetumme aloillemme täällä uudessa elinympäristössä.

Yksi kommentti aiheesta “Koira, saisinko passinne ja matkustusasiakirjanne?”

  1. erkka sanoo:

    Hiano tarina! Kuulostaa melkeinpä tutulta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *