Gourmeeta, kiskojen kirskuntaa ja kuorsausta

Etusivu / Gourmeeta, kiskojen kirskuntaa ja kuorsausta elokuu 29, 2016

”Chai, chai!” huutaa raskasta teräspannua kantava teekaupustelija junan makuuvaunun käytävällä. Kampean jäykästi itseni ylös kovalta keinonahkaiselta makuulavitsalta. On pilkkopimeää, kello on vasta viisi aamulla. Matkustaminen intialaisella yöjunalla on ollut hauska kokemus, vaikka uni jäikin lyhyeksi ja katkonaiseksi. Raotan verhoa, joka erottaa sängyt pitkänpitkästä vaunun keskikäytävästä, ja heilautan kättä teekaupustelijalle. Kaivan lompakostani kymmenen rupiaa (vähän toistakymmentä senttiä), ja saan mukillisen höyryävän kuumaa intialaista chaita – väkevää teetä, jossa on runsaasti maitoa ja sokeria. Juoma maistuu ihanalta unenpöpperöiselle.

Juna saapuu, kuten valtaosa muistakin Intian junista, myöhässä päämääränsä. Minulla on hyvää aikaa hörppiä teetä ja heräillä hitaasti. Hitaasti tämä junakin kulkee, sillä noin 550 kilometrin päähän Hyderabadin kaupunkiin taitettiin matkaa kymmenen-kaksitoista tuntia suuntaansa. Asemalle pitää tietysti tulla hyvissä ajoin, sillä dieselveturien kiskomat raskaat junat ovat hirvittävän pitkiä. Parhaimmillaan hyvinkin toista kilometriä. Asemalaiturilla oman vaunun etsimiseen voi vierähtää aikaa, samoin kuin täpötäyden junan ahtailla käytävillä matkustajien välissä puikkelehtimiseen. Junat ovat suosittu ja öiseen maantieautoiluun verrattuna turvallinen vaihtoehtoehto matkustaa. Liput myydäänkin viimeistä paikkaa myöten, ja jos haluaa matkustaa vähänkin isommalla seurueella, liput kannattaa ostaa jo kuukausia etukäteen.

Intian junat ovat vaatimattomia ja kuluneita, mutta ainakin nämä kaksi junaa, joilla matkustimme, silti siistejä. Kakkos- ja kolmosluokan makuuvaunujen alasängyt on päiväsaikaan taitettu sohva-asentoon. Siinä on mukavaa istuskella rupattelemassa – ja mikä intialaisittain erityisen tärkeää – syömässä yhteisiä eväitä. Muistan aluksi Intiaan muutettuani huvittuneena hämmästelleeni kauppojen jättimäisiä muovipurnukkavalikoimia. Nyt ymmärrän paremmin, että täkäläisessä kotitalouksissa todellakin on niille runsaasti käyttöä! Illalla junaan tullessa intialaisilla ystävillämme oli ihmeen raskaat kantamukset. ”Vähän vanhempien ja appivanhempien lähettämiä ruokatarvikkeita”, he sanoivat. Ja totisesti oli! Intiassa päivällinen on tapana syödä myöhään illalla. Junaan raahattujen kassien uumenista nousikin esille purkki purkin perään – täydellinen illallinen kaikkiaan kahdeksan hengen seurueelle: biryania (riisipohjaista pataruokaa), raitaa (jugurttikastiketta), chilichutneytä (kokonaisia vihreitä chilejä kipakan makuisessa sakeassa liemessä), puhvelinmaitodahia (hapatettua, lempeää luonnonjugurttia) ja mangojälkiruokaa. Matkustajat, joilla ei ollut omia eväitä, eivät hekään jääneet pulaan. Keskikäytävää pitkin kulkevat kaupustelijat möivät biryania pikku alumiinivuoissa, sekä lämpimiä chapati-leipiä ja riisiä.

Junan sängyille oli jo lähtiessä aseteltu tyyny ja raskas villahuopa. Illan hämärtyessä henkilökunta kävi jakamassa paperipusseihin pakatut puhtaat lakanat. Vaikka vaunun viimeisinkin sänky oli kai miehitetty, pian ruokailun jälkeen puheensorina hiljeni, ja koko väki asettui lepäämään. Yö saapui, veturi haalasi perässään raskasta, keikkuvaa junaa pitkin raiteita. Silloin tällöin pysähdyttiin väliasemille, ja vaikka junat tasoristeyksien vuoksi huudattavat pilliä lähes kaiken aikaa, se ääni ei makuuvaunuun sisälle kuulunut. Intialaisessa makuuvaunussa ei ole hyttejä, siksi junan renkaiden kolinaan ja kiskojen kirskuntaan sekoittui iloisessa kakofoniassa vaunulastillisen, eli kai lähemmäs sadan matkustajan kuorsaus eri sävelkorkeuksilla.

2 kommenttia aiheesta “Gourmeeta, kiskojen kirskuntaa ja kuorsausta”

  1. Sallamarjuli sanoo:

    Olipas ihana kuvaus intialaisesta junamatkasta, nyt tuli oikein ikävä sinne!! Junalla olen parhaimmillaan puksutellut menemään siellä vähän reilut 40h suuntaansa, mutta voi, siitä tuntuu nyt tuon tekstin myötä olevan aivan liian paljon aikaa…

    1. Katrina sanoo:

      Kiitos 🙂 Tervetuloa tunnelmoimaan tänne! Varaa kuitenkin liput ajoissa. Mekin hankimme ne noin 3kk etukäteen, ja silti saimme käydä junassa neuvotteluja muutamasta vähän erillään olevasta paikasta, että päästiin majoittumaan lähekkäisille sängyille. Lopulta saatiin ”valloitettua” yksi yhtenäinen kolo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *