Kusti polkee

Etusivu / Kusti polkee syyskuu 26, 2016

Kun Kusti polkee, niin posti kulkee Intiaan saakka. Sehän mieltä lämmittää, vaikka tämän kertainen kaunis kortti Suomesta oli matkannut missä liekään kirjekyyhkyn kyydissä leiman mukaan kokonaiset kuusi viikkoa. Onhan täällä haasteita ollut: lakkoja, rankkasateita, ruuhkaa… mutta kummastutti silti noin pitkä viive, välillä kun posti kulkee nopeamminkin. Ilahduin kuitenkin, kun taloyhtiömme portinvartija ojensi tuon mukavan tervehdyksen suoraan käteeni. Postilaatikkoahan meillä ei ole, ei muillakaan tässä rivitaloyhtiössä. Postin kuriiri kantaa kirjeet ja paketit suoraan kotiin, pimputtaa ovikelloa ja välillä pyytää kuittaamaan lähetyksen puhelinnumerolla, välillä taas ei. Joskus posti tulee päivällä, joskus illalla, oikeastaan ihan milloin sattuu arkena tai pyhänä. Ja jos emme satu olemaan kotona, postilähetys jätetään taloyhtiön portinvartijoiden koppiin, josta he sitten jakavat sen edelleen meille. Tavallaan aika hyvää palvelua, jos ei nyt oteta huomioon sitä, että toimitusaikataulut sinällään ovat ihan mitä sattuu.

Välillä postilähetykset saapuvat perille kuivina ja siisteinä, välillä likaisina ja märkinä. Kerran sain Suomesta suklaata. Paketti oli aika linttaantunut, pyörähtänyt tullin kautta parin kuukauden matkallaan meille – suklaapatukat vähän lötkistyneet ja muuttaneet muotoaan… mutta Fazer on laatua, maistui edelleen oikein hyvältä! Hallituksen postilaitoksen postinkantajat tunnistavat osoitteemme, jossa on postinumero, kaupunginosa ja taloyhtiömme nimi. He löytävät perille. Mutta jos tilaan tavaraa jostain verkkokaupasta, jakelun suorittavat yksityiset kuljetusfirmat. Silloin prosessi muuttuu mutkikkaammaksi. Katuosoitetta meillä ei varsinaisesti ole, niitä ei erityisemmin Bengalurussa käytetä. Maamerkit ovat olennaisempia. Epäonneksemme meillä ei ole kovin kauas erottuvaa maamerkkiä. Verkkotilauksiin kuvailen ajo-ohjeeksi kaupunginosan koristeellisen portin, ja kääntymisen sivukadulle viinakaupan kohdalta. Valitettavan harvoin tuo ohje välittyy kuriireille itselleen, sen vuoksi he sitten harhailevat ympäriinsä, ja soittelevat matkalta. Hyvä näin, jos puhuvat tai ymmärtävät englantia. Jos eivät, joudun pyytämään tulkkiapua esimerkiksi taloyhtiömme portinvartijoilta.

Verkkokaupat ovat täällä suosittuja. Sitä kautta saan käsiini sellaisiakin tarvikkeita, joita tuskin mistään paikallisista marketeista edes löytyy. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Suomessa tuiki tavalliset kahvinsuodatinpussit. Koska pakettien kuljetuskulut ovat ilmeisen olemattomat, kauppa näyttää kannattavan, vaikka toisivat pikku nyssäkän kerrallaan. Oikeastaan en voi kuljetustapaan itse mitenkään vaikuttaa. Rationaalisesta keskittämisestä ei ole tietoakaan. Jos tilaan esimerkiksi Amazonista yhtä aikaa kirjan, koiran lelun ja taskulaskimen, ne erittäin todennäköisesti kannetaan tänne ovelleni ja ojennetaan käteeni saakka kaikki eri firmojen toimituksina. Ei ihme, että Bengalurun liikenne on sanalla sanottuna hirveä!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *