Koulujen alkaessa

Etusivu / Koulujen alkaessa elokuu 9, 2016

Taas on se aika vuodesta, kun koulubussiralli kiihtyy Bengalurunkin kaduilla. Intialaisissa kouluissa kesälomaa vietettiin vuoden kuumimpina kuukausina huhti-toukokuussa, mutta monet kansainväliset koulut ja yliopistot noudattavat suurin piirtein eurooppalaisia aikatauluja. Meidän perheen middle school –koululaisilla uusi kouluvuosi on juuri alkamassa.

Intiassa koulujen keskinäinen ero on valtava. Valitettavasti valtion kouluissa tilanne on usein tosi heikko: tilat äärimmäisen vaatimattomat, ryhmät suuret, opettajien taidot puutteelliset ja oppimistulokset matalat. Niitä lapsia, jotka eivät koskaan käy loppuun edes yleissivistäviä luokkia, on aivan liikaa. Vuoden 2014 valtakunnallisen koulutustutkimuksen ASER-raportin mukaan Karnatakassa koulupudokkaita on noin pari prosenttia. Yksityiskouluja lapsista käy noin 30% . Hyvätasoiseen yksityiskouluun pääseminen on merkittävä etuus, se ennustaa lapsen tulevaisuuden koulutuspolkua sekä työelämään sijoittumista. Täällä Intian piilaaksossa erityisesti insinööritieteitä ja –opintoja arvostetaan kovasti, koska niiden avulla voi päästä kiinni akateemiseen ammattiin ja hyvään ansiotasoon, samalla nousta yhteiskunnallisessa arvoasteikossa.

Nuorille paineet menestymiseen ovat usein kohtuuttoman kovat. Heitä piiskataan menestymään sekä koulujen, että vanhempien taholta. Jopa fyysistä kuritusta käytetään vielä. Tavallisempaa kuitenkin lienee henkinen hurjien akateemisten tavoitteiden asettaminen. Vanhemmat panostavat lasten koulunkäyntiin kaikkensa, maksavat paitsi kalliita koulumaksuja myös yksityisiä tukiopetustunteja: on aika tyrmäävää lukea kuudesluokkalaisille suunnatusta insinööritaitojen erikoiskurssista. Koulupäivät jo sinällään ovat pitkät, ja ruuhkaisessa liikenteessä päivittäisiin koulumatkoihin voi kulua aikaa useampi tunti. Kouluissa opetus on huomattavasti suomalaista koulua teoreettisempaa. Koeviikkoja pidetään vähän väliä, ihan alaluokista alkaen. Bengalurun lasten muu terveydentila kohentuu, mutta mielenterveysongelmat lisääntyvät. Suurena syynä siihen pidetään opiskelupaineita ja kilpailua.

Paineet menestymiseen eivät suinkaan tule ainoastaan opettajilta tai vanhemmilta, vaan tunnolliset ja tavoitteelliset opiskelijat asettavat niitä itse itselleen. Jotain yhteiskunnallisesti hyvin uutta, erikoista ja huolestuttavaa Bengalurussa kuitenkin tapahtuu, minkä me suomalaiset havaitsemme selkeämmin kuin paikalliset. Intialaiset lapset ovat perheen keskiössä, olipa kyse sitten useamman sukupolven perheestä, tai täällä kaupungissa yhä tavallisemmasta ydinperheestä. Vanhemmat tahtovat lapsilleen parasta, ja jos heidän elintasonsa sen sallii, lapsia kasvatetaan suoranaisessa pumpulissa. Vanhemmat tekevät pitkää päivää, työskentelevät kovasti. Perheissä on lastenhoitajat, keittäjät, siivoojat, kuljettajat. Lapsien tehtäväksi jää vain koulussa suorittaminen – se on kaiken keskiössä. Koulun koeviikkojen edellä koko perheen elämä pyörii testeihin valmistautumisessa, muu sosiaalinen elämä jää syrjään. Ulkopelejä tai –leikkejä ei ole aikaa harrastaa, eivätkä vanhemmat useinkaan kannusta edes urheiluun, vaan ainoastaan akateemista kilpailua pidetään jalona. Hyvää tarkoittavien vanhempien todella fiksuilla lapsilla saattaa olla vakavia puutteita elämänhallinnan perustaidoissa.

Intiasta käsin tarkasteluna Suomessa käyttöönotettava uusi opetussuunnitelma näyttää ainakin paperilla uskomattoman hienolta. Täällä lapsilähtöisyys on toistaiseksi pelkkä unelma. Kaikille lapsille ja nuorille soisi oppimisen iloa, sekä tilaisuuksia harjoitella kädentaitoja ja taideaineita, oppia kehonhallintaa ja ongelmanratkaisutaitoja. Milloinkohan kasvattajat ja päättäjät oivaltavat Intiassakin, että lapsuus ja nuoruus ovat arvokkaita elämänvaiheita sinällään, eivätkä pelkkää vakavaan aikuisuuteen valmistautumista? Elämä on niin valtavan paljon enemmän kuin tutkintopaperi.

2 kommenttia aiheesta “Koulujen alkaessa”

  1. Anna sanoo:

    Tässä syy siihen, miksi mekin muutumme Intiasta pois. Jos kansainväliseen kouluun ei ole varaa, normikoulut ovat aika stressaava vaihtoehto lapselle. Kun katselimme eskaria lapselleni, joka oli silloin 2,5 (eskarihan alkaa tosi aikaisin), olin kauhistunut kun huomasin, että jo koulun portilla oli ranking-lista lapsista eli lapset suorituksen mukaisessa järjestyksessä. Tässä muiden hyvätuloisten perheiden suosima eliittikoulu Hebbalilla.

    1. Katrina sanoo:

      Koulumaailmassa on täällä Suomeen verrattuna jotain vääristynyttä, sen huomaa meidän teini-ikäiset lapsetkin. Etenkin heistä tuntuu kamalalta, kun jotkut luokkatoverit ovat kauhusta jäykkänä joka kerta opettaja-vanhempi tapaamisten lähestyessä. Niiden tilaisuuksien henki on kai usein kaikkea muuta kuin rakentava. Opetus on toki useissa kouluissa hyvin korkeatasoista, kouluissa työrauha ja oppimisvaatimukset korkealla. Intialaisten luonnotieteiden osaamista arvostetaan muuallakin maailmassa. Kaikella on kuitenkin hintansa, ja usein touhu näyttää pikkulapsillekin ilottomalta ulkoaohjatulta puurtamiselta. Eihän sen niin tarvitsisi mennä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *