En kai sentään rahojani revi?

Etusivu / En kai sentään rahojani revi? helmikuu 2, 2015

Intian rahayksikköön, rupiaan tottuminen vie hetken aikaa. Yhdellä eurolla saa tällä hetkellä noin 70 rupiaa, riippuen vähän siitä, miten laskee valuutanvaihtotappion. Kerto- ja jakolaskuja saa kyllä päässään pyöritellä, kun arvioi ostosten järkevyyttä. Hintataso on yleisesti Suomea edullisempi, jos ei puhuta mistään luksusluokan tuontituotteista tai huippuelektroniikasta. Palveluita saa halvalla, ja ruokailu ulkona on tosi halpaa tai peräti puoli-ilmaista, paikan sijainnista ja tasosta riippuen. Tippiä saa varautua antamaan, sillä aika monesti juuri lähinnä se elättää tarjoilijoita, tavaran kantajia, siivoajia ja palveluammateissa toimivia.

Rupian setelien sarjassa setelikoko suurenee sen arvon mukaan. Vitonen on kohtalaisen pieni, mutta suoralle sataselle tarvitsee jo aika leveän lompakon. Jokaisessa rahassa on Mahatma Gandhin kuva. Seteleiden väriskaala on kalvakka, punertavasta ruskean kautta vihreään. Kaupoissa kolikoita ei välttämättä anneta lainkaan vaihtorahoina, vaan maksettava summa pyöristetään ylöspäin niin, että takaisin saa pelkkiä seteleitä. Kortilla pystyy maksamaan marketeissa ja myymälöissä aika hyvin, mutta kaupungilla liikkuessa käteistä rahaa kannattaa olla käsillä, sillä kaduilla ja kioskeissa ei aina kortilla tee mitään. Tippirahaa on syytä olla kotonakin, esimerkiksi juomavesitonkan tuojaa varten.

Olin hiljattain maksamassa parkkimaksua käteisellä tavaratalosta poistuttaessa – mutta, mutta… satasen setelini ei kelvannutkaan! Se oli väärennetty. Ei aavistustakaan, mistä olin sen vaihtorahana saanut, mutta kauhean hämärissä myymälöissä en kyllä ollut asioinut. Raha näytti pikavilkaisulla ihan samalta kuin muutkin sataset, mutta autonkuljettaja piti minulle pikku oppitunnin siitä, miten väärän rahan erottaa oikeasta: ensinnäkin, setelin oikeassa kulmassa Gandhin pään yläpuolella olevasta rahan arvosta puuttuu rupian merkki. Outoa, mutta se voi puuttua myös aidoista seteleistä! Toiseksi, ainakin tässä väärässä rahassa etupuolella olevissa vasemman reunan kuvioissa on hieman eroa aitoihin verrattuna. Kolmanneksi, kääntöpuolelta puuttuu setelin painatusvuosi. Ihme juttu kuitenkin, että vesileimat sen sijaan olivat tässä väärässä rahassa aidon näköiset. Ei kuulemma ole kovin epätavallista törmätä kohtuullisen tarkasti tehtyihin väärennöksiin täällä.

Autonkuljettaja kysyi, mitä aion väärällä rahalla tehdä. Siinäpä tietysti moraalia koetellaan, ettei laita vahinkoa toiselle kiertämään. Mielessä sekin kävi. Sanoin luultavasti repiväni setelin, sillä ei sen arvo niin suuri onneksi ole, että jäisin tappiota hirvittävän pitkäksi aikaa suremaan. Päätin kuitenkin säästää rahan mallikappaleeksi, että minua ei toista kertaa vedetä höplästä. Tässäpä jaan nyt nämä hyvät neuvot teillekin: tarkistakaa setelien aitous, ainakin Intiassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *