Sinä yönä paimenet olivat kedolla

Etusivu / Sinä yönä paimenet olivat kedolla marraskuu 29, 2016

Hevosen valppaat korvat, heilahtava harja,

tanssahtelevat askeleet,

polulla kuivana pöllyävä terrakottahiekka.

Tuulen kahisuttamat palmunlatvat,

riikinkukon pyrstö pensaikossa.

Nuori, voimakas ratsuni.

Poikkeamme aukiolta tutkimaan maisemia kuivaan eukalyptustiheikköön. Maata puiden alla on kulotettu, rutikuivat lehdet rapsahtelevat kavioiden alla. Kaukana kaupungin neonvalot ja kimmellys, loputon ruuhka. Hienolla, jalosukuisella hevosellani on vastavahattu satula ja muovitimantteja otsarivassa, minulla hikinen tukka kypärän alla lytyssä ja vuosien käytössä virttynyt urheilupaita. Eipä seimen lapsellakaan juhlavaatetta ollut, huomaan ajattelevani, kun kohtaan vuohipaimenet kauempana kedolla vartioimassa laumaansa. Sinä yönä silloin kauan, kauan sitten paimenia valaisi kirkas kointähti. Minun ylläni Intian trooppinen aurinko nousee yhä ylemmäs ja ylemmäs, aamun viileys alkaa väistyä.

Taivaalle lennähtää vitivalkoinen lehmähaikara. Pieni se on, mutta voisikohan kantaa nyytissä seimen lapsen? Jos seuraan tasangolle tallautunutta polkua päämäärättömästi, minne päädyn? Ei ole karttaa, mutta suuntaa-antava satelliittikuva painettuna mieleen. ”Te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Lapsia Intiassa löytyy varmasti, mutta löytyykö joulun lapsi? Tämä vieras maa on lempeä ankaralla tavalla. Niinpä, maa on niin kaunis, tänään vieläpä Luojan taivas hyvin kirkas. Tästä ohikiitävästä hetkestä ei puutu yhtään mitään, tämä on valmis juuri nyt. Sydämeeni joulun teen… Päätän, että teen sen tänään, ja tällä hetkellä.

Hetki on kaunis, minulle ja pikimustalle ratsulleni. Laukkailemme, ravaamme ja kävelemme kaksistaan pitkin poikin polun pätkillä. Tunnen mielenrauhaa, luottamusta. Olemme viime aikoina opetelleet ahkerasti vuokratammani kanssa samaa, sanatonta kieltä. Tänään ei tulkkia tarvita. Vaikka hahmotamme maailmaa kumpikin omalla tavallamme, ymmärrämme jo toisiamme. Olkoon tämä tarina hevosen jouluevankeliumi, olihan jo ensimmäinen adventti.

Aamuhetkeen on niin ihmeen hyvä asettua.

 

2 kommenttia aiheesta “Sinä yönä paimenet olivat kedolla”

  1. Annika sanoo:

    Hei Katrina! Intiasta kiinnostuneena linkitin blogisi Blogger Recognition Awardiin. Jos haluat jatkaa ketjua, Voidevatkuri-blogista löytyy lisätietoja.

    1. Katrina sanoo:

      Ihanaa, kiitos ❤ Ilman muuta jaan iloa eteenpäin, vaikka seuraavassa blogipostauksessani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *