Pongal, sankranti, suggi…

Etusivu / Pongal, sankranti, suggi… tammikuu 16, 2016

Pongal, sankranti, suggi… rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja intialaiset todellakin rakastavat hindukalenterin moninaisia juhlia. Merkittävimpien juhlien aikaan koulut ja monet työpaikat pidetään kiinni. Niin myös pongalina, jota vietettiin eilen. Pongal (tamilinkielinen täällä Karnatakassakin yleisesti käytetty nimi juhlalle) on sadonkorjuujuhla, jonka viettoon yhtyvät hindujen lisäksi myös moniin muihin uskontokuntiin kuuluvat.

Pongal-päivän aamuna naiset heräsivät aikaisin pesemään asuntojen sisäänkäyntejä ja koristelemaan niitä taidokkain rangolikuvioin. Päivällä lapset leikkivät kaduilla ja lennättivät leijoja. Kadunvarsille oli pystytetty tavallista enemmän kukanmyyntikojuja ja ihmiset kiikuttivat olallaan pitkiä sokeriruokotankoja, joiden latvuksiin oli jätetty lehtiä koristeeksi. Ruokoja pystytettiin seisomaan portinpieliin, kuten juhannuskoivuja Suomessa. Kaupungin kauppakaduille ja temppelien edustoille ripusteltiin värivalosarjoja jotka sitten illan hämärtyessä loistivat kaikissa sateenkaaren väreissä. Katukuvassa naisilla ja tytöillä oli tavallistakin kauniimmat sarit ja mekot yllään. Temppeleistä kuului messumenoja iltamyöhään saakka.

Pongaliin liittyvät erityisesti sokeriruo´ot ja riisi. Kumpaakin satoa korjataan täällä Intiassa enimmäkseen ihan käsin, ja kuljetetaan pelloilta jatkojalostettavaksi jättikuormina härkävankkureilla tai traktorilla. Kaupungin ulkopuolella liikkuessa täällä viime viikkojen aikana voinut nähdä molempia, suorastaan vilisten. Minulle sitäkin erikoisempi näky oli, kun maanviljelijät levittelivät hirssisatoaan pitkin pikkuteitä joko paljaaltaan tai pressujen väliin. Sillä tavoin puinti kuulemma käy kätevästi, kun autot ajelevat olkikasan yli. Tulipa taas minullekin mietittävää, miten se minun sämpylätaikinaani käyttämäni hirssi on mahtanut päätyä myyntipussiinsa.

Olemme omassa asuinyhtiössämme ainoita ei-intialaisia. Siksi arvostan aivan erityisesti, että naapurit pyytävät meitä mukaan intialaisten juhlapyhien viettoon. Eilen illan hämärissä istuskelin naisten kanssa pihalla pihanuotion tunnelmissa keittelemässä kaasukeittimillä suurissa kattiloissa pongalia ja muita juhlaruokia – oikeastihan minä vain seurailin, mitä pataan laitettiin, ja siinä samalla rupattelin niitä näitä. Juhlapäivän nimikkoherkku pongal on makea jälkiruoka, joka valmistetaan hauduttamalla hiljalleen riisiä, linssejä, maitoa, ja gheetä eli kirkastettua voita. Mausteeksi käytetään ruskeaa ruokosokeria, kuminaa, kookosta, kurkumajauhetta, joskus myös pippuria, cashew-pähkinöitä ja rusinoita – makea, energiapitoinen herkkupommi!

Kun ruuat saatiin valmistettua, keräännyimme herkuttelemaan niitä yhdessä muiden asukkaiden kanssa taloyhtiön kerhohuoneeseen. Missä ikinä juhlissa olemmekaan olleet mukana, intialaisille tuntuu olevan erityisen mukavaa havaita, että meille maistuvat paikalliset niin suolaiset kipakan mausteiset herkut kuin makeat jälkiruuatkin. Ja maistuvathan ne. Intialaiset mausteyhdistelmät ovat ehkä aluksi suomalaiseen makuun aika hämmentäviä ja tulisia, mutta luulen, että niitä todellakin jään vielä joskus kaipaamaan. Jälkiruuat ja keksit ovat usein liian makeita, mutta eilinen pongal oli oikein hyvää.

Intialainen vieraanvaraisuus on välillä vertaansa vailla, ja runsas syöminen on ihan olennainen osa juhlatunnelmaa. Minun piti hetki miettiä, kun minulta kysyttiin suomalaisista juhlista ja niihin liittyvistä herkuista. Halusin vastavuoroisesti lupautua tarjoamaan jotain suomalaista. Hmm.. seuraavaksi on pääsiäinen… mämmiä en osaa valmistaa, ja se tuskin täällä ihastusta herättäisi, eikä lampaanpaisti puolestaan sovi kasvissyöjille. Niinpä päädyin lupaamaan, että vappuna paistelen pihalla ison padallisen munkkeja. Ehkä teen myös simaa, jos saan haalittua kasaan siihen tarvittavat ainekset. Ehdotuksia suomalaisista kevään ajan juhlaherkuista otetaan kiitollisena vastaan 🙂

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *