Unelmien kaupungissa

Etusivu / Unelmien kaupungissa tammikuu 19, 2017

Muistat ehkä kuulleesi Klondiken kultaryntäyksestä 1800-luvun lopulla. Omat tietoni siitä ovat hatarat, lähinnä Aku Ankan sarjakuvien värittämät. Olen kyllä kuullut tarinoita kaukaisten sukulaisteni silloisista Amerikan matkoista, jotka monilla venähtivät vuosiksi. Palaajilla ei suinkaan ollut taskut täynnä kultahippuja – tuomisinaan sentään hurjia tarinoita, enemmän tai vähemmän tosia. Heistä, jotka oikeasti kullalla rikastuivat, harvat kai takaisin Suomeen koskaan palasivat. Klondiken tarinat tulivat mieleeni tämän päivän tuoreista Bengalurun uutisista. Kaupunki on noussut 120 maailman suurkaupungin joukossa”maailman dynaamisimmaksi kaupungiksi” JLL Momentum Index –arvioinnissa. Pisteitä kertyy kaupungin sosio-ekonomisista kasvuluvuista: asukasmäärän noususta, koulutusmahdollisuuksista, kansainvälisistä liikenne- ja viestintäyhteyksistä, teknologiayritysten, investointien ja liiketilojen lisääntymisestä.

Asukkaiden keskimääräinen koulutustaso, kielitaito ja osaaminen onkin huomattavan korkeaa. Työmahdollisuuksia on paljon – on startup –yrityksiä, arvostettuja sairaala- ja hotelliketjuja, kansainvälisiä pörssiyhtiöitä. Perinteisesti Bengaluru on insinöörityön mekka. Väestönkasvu ja keskimääräisen tulotason nousu poikivat menestystä kaupankäynnille ja palvelualoille. Toinen toistaan korkeampia pilvenpiirtäjiä nousee joka puolelle. Pientalotonteilla rakennetaan koteja kiivaaseen tahtiin. Loisteliaista kauppakeskuksista löytyy kansainväistä merkkitavaraa, ja kauppa käy. Reilun parin vuoden täällä asumisen aikana on ollutkin silminnähtävää ja suorastaan käsin kosketeltavaa, että Bengaluru on monelle toiveiden ja unelmien kaupunki. Tulevaisuuteen uskovalle, koulutetulle ja työteliäälle ihmiselle on täällä monia mahdollisuuksia. Kaupunki on intialaisittain kansainvälinen, suvaitsevainen ja kulttuurisesti moniarvoinen. Intian sosiaalinen rakenne on jäykkä ja hierarkkinen. Silti koulutuksen ja hyvän työn kautta ahkeran ja onnekkaan ihmisen on mahdollista rikkoa luutuneita rakenteita, tavoitella elämässään ylemmäs. Uskomattomia taloudellisia menestystarinoita täällä kuulee.

Mutta kuten kävi Klondikessa, täälläkin monelle kultasuoni jää kuvajaiseksi. Hyöty ja vaurastuminen jakautuvat epätasaisesti. Kun valtio ei juuri mitään sosiaaliturvaa tarjoa, sukulaiset ja läheiset kantavat huolta toisistaan. Ammattiliittoja ei käytännössä ole, siksi valtava joukko tekemässä raskasta ja usein vaarallistakin suorittavan tason työtä suoranaisella nälkäpalkalla ja järkyttävillä työehdoilla. Täällä jokainen on oman onnensa seppä, ja sitä on raskasta näin pohjoismaalaisia arvoja kantavan nähdä joka puolella ympärillään. Vanhuksia onneksi perinteisesti kunnioitetaan, mutta esimerkiksi monien naisten, vammaisten, kastittomien, parantumattomasti sairaiden tai äärettömän köyhien asema on kurja. Rikastuminen ja elintason nousu tuo hyvin helposti tullessaan lieveilmiöitä, niin täälläkin: huijareita, koronkiskojia, heikomman hyväksikäyttäjiä. Poliisin maine on heikko ja korruptio valitettavan syvälle juurtunut osa poliittista rakennetta, yhteiskuntasuunnittelu puutteellista. Kansainvälinen lentokenttä toimii, mutta paikallinen muu liikenne pahemman kerran tukossa. Vuonna 2011 käyttöön otettu ”Namma metro” on julkisen liikenteen kruununjalokivi, mutta toistaiseksi pysähtyy vain kuudella pysäkillä. Ilman laatu heikkenee koko ajan, ja vaikka Bengalurussa vielä on 17 puuta jokaista 100 asukasta kohden, kaikki sadat pikku järvet ovat saastuneita. Vesijohtovedestä on jatkuva pula – arviolta puolet vuotaa hukkaan tai varastetaan ennen kuin vesi valuu keittiön tai kylpyhuoneen hanasta. Sähkö pätkii, osittain edellä mainituista syistä. Aivan liian moni on edelleen kokonaan vailla juoksevaa vettä, sähköä, vessaa tai turvallista asuinympäristöä ja perusterveydenhoitoa.

Mitä sitten meidän perhe on täältä toiviomatkallamme löytänyt? No, mieheni töitä, lapset koulunsa, kansainväliset kaverinsa ja harrastuksensa. Itse olen pystynyt hyvien internetyhteyksien ansiosta edistämään opintojani. Olen saanut kielitaitoa, oppinut paljon täkäläisestä kulttuurista ja elämänmenosta. Olen saanut tuttavia ja ystäviä. Toivon mukaan olen saanut myös uutta ymmärrystä ja moraalikäsitykseni ovat kehittyneet. Aikanaan palaan täältä Suomeen tuoden tuliaisinani monia unohtumattomia kokemuksia ja kertomuksia. Niitä sitten keinutuolia ehkä edestakaisin kiikutellen tarinoin loppuelämäni ajan kaikille, jotka jaksavat nykyajan Klondiken juttuja kuunnella.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *