Mistä maasta madame?

Etusivu / Mistä maasta madame? joulukuu 28, 2016

Jo kolmas vuoteni Intiassa ja Bengalurussa on alkamassa! Vietimme hiljattain joululomaa Goalla. Eräs suomalainen ystävämme totesi, että Goa se on niin mukavan intialainen paikka. Jotenkin se jäi mieltäni vaivaamaan, sillä tuo turistien rantalomaparatiisi ei kyllä oikein ole minun Intiani. Goalta löytyy leppeä trooppinen aurinko ja palmuja. Siellä lehmät, kulkukoirat ja kissat kulkevat intialaisittain pitkin poikin vapaana. Löytyyhän sieltä myös riksatakseja ja intialaista ruokaa, vaikkakin miedommin maustettua kuin mihin olen jo tottunut. Silti nimenomaan Bengalurusta kaikkine ihmeellisine vivahteineen on tullut minulle se oma Intia. Kiihkeä liikenne, tungos kapeilla kaduilla, värikäs katunäkymä ja kaiken yllä leijuva kuiva pöly, härkävankkurit ja kaikenlaiset moottoroidut ajoneuvot sulassa sekamelskassa, lukuisat temppelit, pikkuiset kivijalkakaupat, katukaupustelijat ja kaikkialle kuuluva rakennustyömaiden häly – niistä on tullut jokaista arkipäivää reunustava kehys. Puhumattakaan siitä, että täällähän me kaikkien muiden vanavedessä sukkuloimme työpaikalle, kouluihin, kauppoihin, lääkäriin, pankkiin, postiin, virastoihin, harrastuksiin, ystäviemme luokse…

Näiden Bengalurun vuosien aikana olemme aika tiiviisti verkostoituneet naapureidemme ja monta eri kautta saatujen tuttavien kanssa. Olen solminut ystävyyssuhteita, jotka toivottavasti kantavat vielä vuosien yli pitkienkin välimatkojen päähän. Luultavasti en koskaan tule unohtamaan sitä, miten hyvin minusta on pidetty huolta myös silloin, kun olen apua tarvinnut. Jokin aika sitten loukkaannuin tapaturmaisesti. Olin aluksi koko lailla kipeä ja jouduin viikoiksi kainalosauvojen varaan. Minulle suorastaan sateli kannustavia viestejä ja ihan erikseen sain hieman jarrutella, ettei sairaalan huoneeseen kertynyt vierailijaruuhkaa. Sairaalasta kotiin päästyäni tuon tuostakin joku toi ruokaa, hedelmiä ja muita herkkuja ja tarjoutui auttamaan arjessa. Täällä Intiassa ihmisten keskinäinen riippuvuus ja sitä kautta opittu huolenpito lähimmäisestä on syvempää kuin monessa kehittyneessä hyvinvointivaltiossa. Siitä meillä suomalaisilla olisi kyllä opittavaakin: vaikka miten ”yhteiskunta” tukisi ja kantaisi, ei mikään viranomainen tai laitos voi korvata toista inhimillistä ihmistä!

Ystäväpiiriimme täällä Bengalurussa kuuluu enemmän intialaisia kuin muunmaalaisia. Kotikorttelissammekin tiettävästi olemme ainoa ”sinisilmäinen” perhe. En mitenkään koko ajan mieti kansallisuuttani vaikka tietysti se kulkee mukana ajatusmaailmassani ja arvoissani. Elelen maassa maan tavalla, ja ihan kirjaimellisesti olen kuin kotonani. Minulle onkin monta kertaa käynyt jo niin, että suorastaan hätkähdän, kun joku vähän vieraampi aloittaa keskustelun: ”Mistä madame onkaan kotoisin? Mitä muuten pidät Intiasta?” Vastaan usein ensin hiukan piloillani, että olen Bengalurusta. Sitten toki tarkennan, että olen Suomesta. Moni ei osaa pikkuista Suomen maata sijoittaa kartalle. Meitä suomalaisia on loppujen lopuksi vähän, alle kuusi miljoonaa. Pelkästään Bengalurussa on hyvän matkaa toistakymmentä miljoonaa asukasta. Kiinnostuneille kuvailen, että tulen pohjoisesta maasta, joka on kaunis ja puhdas. Sanon, että Suomi on melkein kuin neljä aivan erilaista maata riippuen käsillä olevasta vuodenajasta ja että puhumme aivan erityistä kieltä, jota monet eivät helposti opi. Jos keskustelemme pidempään, kehun suomalaista koulujärjestelmää ja että Suomi on kuulu kansakunta tasa-arvon ja rauhan edistämisestä.

Mitä sitten Intiasta pitäisin? En kai olisi mitenkään näin kauan jaksanut täällä olla, jos ei tämä maa ja kaupunki tuntuisi kodikkaalta kaikessa kaoottisuudessaan ja kaikkine vieraine vivahteineen. Intia on kiinnostava ja monimuotoinen, monimutkainenkin maa. Joskus oikein harmittaa, että Suomessa niin usein kerrotaan täältä pelkkiä negatiivisia uutisia. Positiivisiakin riittäisi. Ongelmia täällä on ja monet niistä mittakaavaltaan massiivisia ja vaikeasti ratkottavia. Ihmisten keskinäinen eriarvoisuus surettaa minua eniten, silti päällisin puolin varsin vaatimattomissa oloissakin on optimistisia ja onnellisia ihmisiä. Intiassa asumisen ajanjakso on avannut silmiäni monella tapaa. Se on vaikuttanut moraalikäsityksiini ja arvoihini. Hiljaa mielessäni lupaan nähdä vaivaa sen eteen, että maapallo olisi parempi paikka asua kaikille myös Suomen ulkopuolella.

2 kommenttia aiheesta “Mistä maasta madame?”

  1. Viherjuuria sanoo:

    Olen aina halunnut päästä Intiaan mutta intoani on aina toppuuteltu sillä, että siellä on likaista, vaarallista ja sekavaa. Tekstisi saavat kiinnostukseni taas heräämään. Kuten itsekin toteat: Intiasta uutisoidaan enemmän negatiivisia asioita kuin positiivisia. Ruohonjuuritasolla elämä on varmasti ihan muuta kuin tilastoissa.

    1. Katrina sanoo:

      Sekavampaa ja likaisempaa täällä tosiaan on kuin Suomessa. Sekava tunne liittyy varmaan tähän elämäntapaan – aikataulut aina viivästyy, suunnitelmat muuttuvat lennossa ja tiedottaminen usein puutteellista, sillä intialainen ei mielellään myönnä mokanneensa. Likaista on kaduilla, mutta osaksi se johtuu tästä paahtavasta ja ainakin Bengalurussa enimmäkseen kuivasta säästä. Jätteiden käsittely on valitettavasti alkeellista. Mitä tulee vaaroihin, niin omalla kohdallani pidän suurimpana vaarana liikennettä, esimerkiksi kävelijöitä ei juuri väistetä.Tietysti tänne tulijan kannattaa tarkistaa rokotukset ajan tasalle ja suojautua hyttysiltä. Muuten ihan maalaisjärki riittää pitkälle. Suosittelen tulemaan 🙂 avoimen uteliaalla, mutta valppaalla mielellä sillä Intia on ihan erityinen maa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *