Maassa maan tavalla

Etusivu / Maassa maan tavalla huhtikuu 8, 2015

Eipä kai missään ole täydellistä onnelaa, ei edes Bengalurussa. Silti olen nauttinut näistä ensimmäisistä, mielenkiintoisista kuukausista uudessa kotikaupungissa. Suomesta lähtiessä ajattelin, että maapallon toiseen ääreen saakka ei kannata mennä valittamaan. Päätin opetella kärsivällisyyttä ja ottaa omalta mukavuusalueelta poistumisen positiivisena haasteena. Enimmäkseen päätös on pitänyt, eikä ole edes vaatinut hirveitä ponnistuksia. Pieniä arjen yllätyksiä ja takaiskuja on tullut, mutta monet asiat on helppo kuitata huumorilla. Epäkohdilta ei silmiään kannata sulkea, mutta turhasta en ylimääräisiä paineita halua ottaa.

Nautin värikkäästä ja avarasta kaupunkinäkymästä. Tuuli puhaltaa vilvoittavasti. Samalla se tuo tullessaan katupölyä, mutta vanhan kansan konstihan oli hangata lattioita hiekalla. Eiköhän se meilläkin toimi, sovelletusti. Liikennekäyttäytyminen on suomalaisesta näkökulmasta edelleen varsin hullua: kaikki kaistat ja liikenteenjakajan vääräkin puoli ovat käytössä, torvet soivat. Mutta kun ei tarvitse istua ratin takana, niin mikäpä siinä. Harvemmin Helsingissä vastaan tulee myöskään traktoreita, härkävankkureita tai vuohipaimenia. Täällä tuota kaikkea voin täällä tarkkailla omasta koti-ikkunasta.

Ilma on lämmin kuin lehmän henkäys. Suorastaan kuumaa täällä juuri nyt on, ei palele. Ratsastaminen tutun ratsutallin maastossa ja hyvin hoidetuilla kentillä on ihanaa, ja sen vuoksi ehdottomasti kannattaa kärsiä kiehuvan kuuma lämpötila aivoissa hikisen kypärän sisällä. Kun hiki ihan jo kävellessäkin väistämättä tulee, niin pääsenhän suihkuun. Suihkussa lämmintä vettä riittää, kun muistaa vääntää hanan kylmimmälle mahdolliselle säädölle – kuumassa asennossa puolestaan meillä saa jääkylmää vettä.

Osaavaa uunin korjaajaa odoteltu jo reilut kaksi kuukautta. Mitäpä siitä liikaa vouhkaamaan, kun sähköt kuitenkin pätkisivät jatkuvasti ja kaasuliesi toimii moitteettomasti? Ruuassa on pysytty, varsin mukavastikin. Hanavesi on joskus rusehtavaa, mutta ei sitä kyllä juomaksi käytetäkään. Vatsataudeilta on aikalailla vältytty, vaikka nykyään uskallan jo lähiravintoloidenkin valikoimaa kokeilla. Tulee nostalginen olo, sillä suosikki-aamupalapaikka muistuttaa vähän lapsuusvuosien pikkukylän Esson baaria vuosikymmenten takaa.

Taloyhtiömme rappukäytävää ja yhteisiä tiloja lakaistaan ja luututaan koko ajan. Henkilökunta on mukavaa. Rapussa haisee mädälle jätteelle vain silloin tällöin ja satunnaisesti. Jätteenkäsittely siis ainakin jotenkin toimii. Koppakuoriaisia ja muita öttiäisiä harvemmin tulee sisälle saakka. Rotat ovat toistaiseksi pysyneet asunnon ulkopuolella.

Aina yhteistä kieltä paikallisten kanssa ei ole, ja menköön sitten sen piikkiin, että irronnutta ovenripaakin korjaamaan tarvittiin kokonainen legioona miehiä. Sama koskee kaikkia kodin pikku korjauksia. Uuden kielen oppiminen ei ole minulle hyvästä tahdosta huolimatta helppoa, eikä tilannetta yhtään helpota, että oikeastaan paikallisia kieliä eri kirjoitustapoineen on useita. Intiassa ei jäykkää, suomalaista englannin kielen ääntämystä tarvitse arastella. Silloinhan tulee puhuneeksi melkein paikallisittain. Hymy ja silmiin katsominen ovat kansainvälistä kieltä, ja ne voi aina ottaa käyttöön, jos sanavarasto muuten loppuu kesken.

Intialaisen kulttuurin tuntemus on minulla vasta alkumetreillä. Viikko viikolta ymmärrän lisää, mutta tiedän jo sen, että katsontakantani on kovin paikallinen. Bengalurun ulkopuolisen Intian tapahtumia voin seurailla lähinnä mediasta. Onneksi tuttavapiirimme kuuluu ihmisiä Intian eri kolkista ja yhteiskuntaluokistakin, ja he mielellään kertovat omista, paikallisista tavoistaan. Joskus olen täällä ymmälläni, mutta on välillä vapauttavaa olla vailla ”koodia” ja antaa asioiden ympärillä vain tapahtua. Eurooppalaisella ulkonäöllä saa paljon anteeksi kulttuurista kömpelyyttä.

Tapaamani ihmiset ovat olleet yleensä hyvin ystävällisiä, eikä Bengaluru ole mikään tyrkyttävien kaupustelijoiden piiritysansa. Kadulla saa kävellä rauhassa. Tuijotukseen tottuu, eikä se haavoita. Ystävät ovat ylenpalttisen huomaavaisia ja vieraanvaraisia. Kaikkia tuntuu kovasti kiinnostavan, mitä mieltä olemme Intiasta. Mikäs täällä on ollessa? Kaikkea täällä koettua en ehkä edes sietäisi lainkaan Suomessa, mutta siitä ei olekaan kysymys. Otetaan elämä maassa maan tavalla!

2 kommenttia aiheesta “Maassa maan tavalla”

  1. Irina sanoo:

    Ihana kirjoitus, kertoo siitä, että sinne kuuluu hyvää

    1. Katrina sanoo:

      Kiitos, hyvää kuuluu! Kun lähtiessä pakkaa laukkuun mukaan sisua, seikkailumieltä ja hitusen tervettä järkeä, niin niillä pärjää pitkälle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *