Punainen tupa ja… palmupuut

Etusivu / Punainen tupa ja… palmupuut marraskuu 20, 2015

Mikä arjen ilo saada lämmintä pesuvettä! Uskomatonta, mutta lämpöä on näilläkin leveysasteilla aidosti nyt kaivattu, sillä Bengalurussa on ollut lähes sataan vuoteen kylmin ja sateisin marraskuun alku. Kostea matalapaine on leijunut Karnatakan yllä jo pari viikkoa. Tiet ovat paikoitellen mutavelliä, ja läpitunkeva kosteus tuntuu kovin kalsealta, vaikka lämpö ei juurikaan ole alle kahdenkymmenen pudonnut. Tiedän, että olen lämpimine suihkuineni intialaisen mittapuun mukaan äärimmäisen etuoikeutettu, ja olen siitä nöyrän kiitollinen. Se, että olimme viikon verran ilman lämmintä vettä, johtui vain siitä, että muutimme hiljattain upouuteen erillistaloon. Katolla on modernit aurinkopaneelit, mutta niistä ei ole juurikaan ole iloa silloin, kun aurinkoa ei paksun harmaan pilvimassan läpi näy päiväkausiin. Lämmittelin vettä kaasuliedellä kattiloissa, mutta tänään saimme pari sähköllä toimivaa lämminvesivaraajaa lisälämmittimiksi tulevienkin pilvisten päivien varalle.

Edellisestä kodistamme tornitalon korkeuksista avautui huikeat näköalat laajalle tämän miljoonakaupungin kattojen ylle. Vuokrasopimuksemme umpeutuessa tuntui siitä huolimatta hyvältä muuttaa takaisin maan pinnalle. Bengalurun ylikuumentuneilla asuntomarkkinoilla tyypillinen vuokrajakso on 11 kuukautta. Näin asunnon omistajan on tarvittaessa helpompi päästä eroon vuokralaisesta tai ainakin korottaa vuokraa. Intiassa inflaatio laukkaa, ja vuokrankorotus voi hyvinkin olla 5-20 % jokaisen vuokrakauden alussa, riippuen kyseisen kaupunginosan ja taloyhtiön vetovoimasta. Me siis tällä kertaa päätimme itse vaihtaa asuntoa. Juurettomaksi ei silti jääty, sillä muutimme vain kaupunginosan laidasta toiseen.

Teetimme suosiolla kaiken mahdollisen muuttoon liittyvän fyysisen rutiinityön ammattilaisilla, sillä homma piti hoitaa nopeasti. Meillä oli tehokas suunnitelma: pakata ja siirtää tavarat perjantaina, purkaa ainakin isoimmat muuttolaatikot ja –pakkaukset lauantaina, siivota entinen asunto luovutustarkastusta varten sunnuntai-iltaan mennessä ja luovuttaa avaimet vuokraisännälle viimeistään maanantaina. Intiassa kun ollaan, mihinkään ei voi valmistautua etukäteen täydellisesti, ei muuttamiseenkaan. Pysyimme kyllä aikataulussa, mutta kaikki ei sujunut aivan mutkattomasti tälläkään kertaa.

Intialaisten taloyhtiöiden järjestyssäännöt poikkeavat suomalaisista. Esimerkiksi avotulen käsittelyä sisällä asunnoissa ei kielletä, mikä meikäläisittäin tuntuu tosi arveluttavalta. Sen sijaan hissien ja rappukäytävien käytöstä oli ainakin entisessä yhtiössämme tarkat direktiivit. No, yleisesti niitä noudatettiin, miten noudatettiin, mutta emme halunneet kapinoida ja siirrätimme kiltisti tavarat rekkaan meille osoitettuna aikana ja ahdasta tavarahissiä käyttäen, vaikka siitä vähän ylimääräistä päänvaivaa ja aikatauluhaastetta koituikin.

Sisäänmuuttopäässä oli vielä viimeistelyremontit menossa, mikä ei enää näin tähänastisten Intian kokemusten perusteella jaksanut ihmetyttää. Se kuitenkin oli kummallista, ettei meille oven avannut vuokraisännän edustaja edes tiennyt meidän olevan muuttamassa. Hänellä oli eri käsitys muuttopäivämäärästä kuin meillä. Ällistyksemme oli molemminpuolinen! Vuokrasopimus oli tehty mieheni työnantajan nimissä, emmekä siksi olleet itsekään aivan kaikista yksityiskohdista selvillä – välitysmiehemme kanssa oli sovittu muuttamisesta perjantain ja lauantain kuluessa. Sotkua selviteltiin siinä pahvilaatikoiden keskellä, eri tahoille soitellen ja vimmatusti sähköposteja pläräten. Ilta ehti jo hyvinkin hämärtyä. Olimme nälkäisiä, viluisia ja väsyneitä. Moskiittoja ja muita pörriäisiä lenteli sisälle avoimista ovista ja ikkunoista. Kaivoimme muuttolaatikoistamme esille tietokoneen sekä tulostimen ja loihdimme näkyviin paperipinon verran kirjeenvaihtoamme, suupuheittemme tueksi. Lopulta meille myönnettiin lupa leiriytyä tavaroinemme sisälle asuntoon yöksi. Huojentavaa!

Vähät siitä, jos tomua leijailee vielä ympärillämme ja laitteiden asennus on kesken – saimme silti katon päämme päälle. Tomukerroksen alta kuoriutuu vähä vähältä esille hyvin kaunis talo. Taloa ympäröivät pikkuiset puutarhasuikaleet tuovat silmäniloa täällä suurkaupungin vilinässä. Meillä on nyt kotina kelta-valkoiseksi rapattu, ja punaisilla tiilillä viimeistelty ”tupa”, jonka ikkunoista näkyy vihreää nurmikkoa, palmuja, banaanipuita ja värikästä kukkaloistoa.

2 kommenttia aiheesta “Punainen tupa ja… palmupuut”

  1. Vuokko Kaski sanoo:

    Onnea uuteen kotiin! Kuulostaa aivan ihanalta, että oma pieni pihakin kukkineen kaikkineen:)

    1. Katrina sanoo:

      Kiitos, viihdymme täällä hyvin. Pieni ripaus vihreyttä on ihanaa täällä suurkaupungin hulinassa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *